Kuohuvan Veden heimon infosivu
Reviiri
Kuohuvan veden heimon reviiri on kahden vuorenhuipun väliin muodostuneessa laaksossa. Laakso on karkeasti sanottuna paksun L-kirjaimen muotoinen – pohjoisessa päädyssä laakso on suorakulmio itä-länsisuunnassa, ja lännenpuoleiselta reunalta kääntyy pidemmäksi, paksummaksi suorakulmioksi pohjoiseteläsuunnassa. Pohjoispuolen laakso on tasaista ruoho-heinämaata, reviirin korkein kohta, josta puskia löytyy harvakseltaan. Alue on lähes vuoden ympäri L-kirjaimen nurkalta nousevan vuorenhuipun varjossa, mikä selittää kasvillisuuden pienuuden. Pohjoiseteläsuunnassa reviiri kallistuu loivasti alamäkeen, ja aivan reviirin eteläisimmässä päässä rinne on jo melkein 45-asteen kulmassa. Täällä päässä reviiriä rajaa paitsi rinteen mahdoton jyrkkyys, myös vuorenrinne, joka alkaa rosoisena ja kivikkoisena siitä, mihin laakso päättyy. Muualla reviiriä aluetta rajaa koko itäisellä reunalla aiemmin mainittu nurkkahuippu, ja pohjoisessa vuorenrinne, joka yhdistyy lännessä toiseen vuorenhuippuun. Länsivuoresta etelämpänä, reviirin vasemmalla laidalla vuorenrinne jakautuu kahtia vesieroosion aiheuttamana niin, että se tekee tilaa vuorelta laskeutuvalle vesiputoukselle, ja siitä jatkuvalle virralle. Tämän jakauman oikealla laidalla kulkee polku vesiputouksen taakse, jossa piilee heimon asuinpaikka, Kuohuvan veden luola. Vesiputouksesta alkava virta kiemurtelee tiensä laaksoa alas aina sinne asti, josta vuorenrinne taas alkaa, josta se jatkaa matkaansa laajana norona rinnettä alas. Mitä kauemmas vesiputouksesta kulkee laaksoa alas, sitä leveämmäksi virta käy, muodostaen laakson eteläiselle länsilaidalle kosteikkoalueen. Tällä kosteikkoalueella kasvaa pieni ja matala vaivaiskoivumetsä, ja virran ympäristö on muutenkin täynnä rehevämpää ja tiheämpää tunturikasvillisuutta, kuin koko muulla reviirillä on havaittavissa. Näiden vaivaiskoivujen lisäksi reviirin ainoa puu seisoo ylväänä ja jykevänä aivan L-kirjaimen nurkassa. Kyseinen puu on suuri, yksinäinen mänty, jota heimo kutsuu kivipuuksi – tämä johtuu siitä, että se kasvaa suurien kivien keskeltä, ja sen juuret ovat kuin valtavat kynnet, jotka pitävät kiviä paikoillaan, ja muodostavat alleen onkaloita. Muutoin reviirin kasvillisuus vaihtelee pohjoispuolen laakson tassunkorkuisesta ruoho-heinämaasta eteläpuolen pusikkoisempaan niittymaahan, josta suurin osa on koirankorkuista heinikkoa. Talvella kaikki on kuitenkin paksun lumikerroksen peitossa, ja laakso näyttää joka puolelta samalta, paljaalta kaistaleelta.
Reviiriltä ja sen ympäriltä ainoastaan löytyvää eläimistöä
Riistaa vuoden ympäri:
Isompia tunturilintuja: kiiruna ja riekko, joskus teeri ja pyy
Piennisäkkäitä: tunturisopuli, ja perinteinen myyrä, jänis, harvoin rusakko, orava ja murmeli. Jänikset, tunturisopulit, myyrät ja kiirunat ovat yleisimpiä, sillä ne liikkuvat eniten.
Riistaa, jota tapaa vain kesäisin:
Pienet tunturilinnut, kuten sinirinta, kapustarinta ja sepelrastas, kosteikolla kahlaajia, esimerkiksi mustaviklo.
Ympärivuotisia petoja:
Naali, tunturipöllö, haukka, kotka, hyvin harvoin myös karhu voi pyörähtää alueella.
Kuohuvan veden luola
​
Luola avautuu vesiputouksen taakse. Se on suunnilleen yhtä korkea, kuin se on leveäkin, ja koska luola on niin suuri, että puumakin mahtuu siellä riehumaan, tilaa riittää. Luolan suuaukko on hieman kapeampi luolan muuhun kokoon nähden, mutta se on katon kanssa saman korkuinen. Luolan pohja on suhteellisen tasainen suuaukon tuntumassa, mutta luolan perässä lattiasta nousee muutama terävä kivi. Samanlaisia teräviä kiviä roikkuu myös luolan katosta. Kivenmurikoita, karvatuppoja, mutakokkareita ja heinänkorsia on siellä täällä pitkin luolaa, joten erityisen siisti luola ei ole. Luolan vasemmalla reunalla on suunnilleen maan tasalla kaksi sisennystä, joissa toisessa nukkuu osa luolavartijoista ja metsästäjistä. Toinen sisennys on kuin oma pieni luolansa, ja se on varattu emoille ja pennuille. Luola laajenee vasemmasta reunasta ylöspäin, muodostaen näiden kahden sisennyksen päälle kielekkeen. Tältä kielekkeeltä luolavartijat vartioivat paikkaa päivin ja öin suuaukolla nököttämisen lisäksi. Luolan oikealla reunalla sijaitsee Terävien kivien luolan suurehko sisäänkäynti, jonka päällä on osittainen kieleke. Täältä Kivistänäkijä puhuu heimolleen aina tarpeen tullen. Terävien kivien luolan takana luolan seinämällä on pari muuta sisentymää – lattiaa lähempänä oleva luolamainen sisennys on vanhuksille, ja korkeammalla oleva lopuille luolavartijoille ja metsästäjille. Tähän pesään saa kiivetä lattiasta kohoavan terävän kiven kautta. Heimo käyttää pesätarvikkeineen lintujen untuvia, nisäkkäiden karvaa, naavaa, heinää ja sammalta, minkä vain itse mukaviksi kokevat. Luolassa on kesäisin kostea ilma ja jatkuva melu, kun vesiputous tupruttaa sisään vesipisaroita tihkusateena. Siksi luolan lattia on myös tasaisempi luolan suuaukon läheltä verrattuna luolan perään, sillä tihkusade on ajan saatossa hionut lattiaa. Kostea lattia on näin ollen liukas kesäisin.
Terävien kivien luola
​
Nimensä mukaisesti luola, joka on täynnä teräviä kiviä Kuohuvan veden luolan katon tapaan. Kivet jakavat luolan etuosaa kahteen hieman ahtaaseen osaan – toisessa Kivistänäkijä pitää yrttejään, toisessa asuvat sairastuneet. Kivistänäkijä itse nukkuu etuosan taakse avautuvaan tippukiviluolaan, jonne saa työntyä kapean, alaspäin viettävän tunnelin kautta. Tippukiviluolan pohjalla on epäsäännöllinen, tassunsyvyinen vesilammikko, jota ylläpitää katosta jatkuvasti tihkuva vesi. Lammikko ei kuitenkaan ikinä muuta muotoaan tai kokoaan, vaan pysyy muuttumattomana uudesta vedestä huolimatta. Vesi hohkaa heikkoa mutta mystistä sinistä valoa. Lammikosta Kivistänäkijä lukee kaikkein usein enteitä ja viestejä, joita esi-isät haluavat hänelle lähettää. Koska tippukiviluolan sisäänkäynti on sen verran kapea, että läpikulkeminen vaatii lihastyötä, on yleistä, että Kivistänäkijä jää vanhuuden tullen jumiin tippukiviluolaansa, jos hän pysyy tehtävässään viimeiseen päiväänsä asti.
Selitykset heimorooleihin, jotka eivät ole itsestäänselviä
Kivistänäkijä: Heimon johtaja ja parantaja. Hän asuu yksinomaan Terävien kivien luolassa, ja poistuu sieltä vain harvoin. Kivistänäkijällä on läheisin yhteys Loputtoman metsästämisen heimoon, ja pysyttelee Terävien kivien luolassa, jotta ei menettäisi merkkejä esi-isiltään. Kivistänäkijä on myös vastuussa alokkaiden ja halukkaiden liittyjien ristimisestä ja roolien valitsemisesta. Kivistänäkijän rooli on usein periytyvä, muussa tapauksessa esi-isien merkkiin perustuva. Jokainen Kivistänäkijä on ollut ensin heimon jäsen oikealla heimonimellään, mutta virkaan astuessaan heidän puhenimensä vaihtuu aina Kivistänäkijäksi. Kivistänäkijä ei välttämättä ole heimon vanhin jäsen, mutta koska hän viettää lähes koko elämänsä Terävien kivien luolassa turvassa, ajan myötä hänestä usein tulee vanhin jäsen. Kunnioitus Kivistänäkijää kohtaan on yksi perusarvoista, joita jokaiselta vaaditaan ennen, kuin heidät hyväksytään heimon täysiksi jäseniksi.
Metsästäjät: Solakoita ja nopeajuoksuisia. Ovat vastuussa heimon ruokkimisesta, ja näinollen yleisterveydestä, sillä kylläisenä pysyy vahvana, ja vahvana pysyy terveenä. Heimokissat ovat tottuneet vähempään kuin klaanikissat, joten riistaa ei tarvitse löytyä joka päivä. Tämä myös selittää kaikkien heimokissojen pienemmän koon esimerkiksi myrskyklaanilaisiin verrattuna. Metsästäjät ovat myös vastuussa rajojen merkkaamisesta, joskin tätä toteutetaan paljon rennommalla otteella, kuin klaaneissa. Päivittäin partioidessaan metsästäjät peittävät itsensä mudalla, mikä suojaa heitä tuulelta, ja peittää heidän hajunsa. Muta myös auttaa heitä naamioitumaan ympäristöönsä paremmin. Viettävät pitkiä aikoja poissa luolasta, sillä riistaa on harvassa. Metsästäjiä on yleensä enemmän, kuin luolavartioita, sillä he ovat suuremmassa vaarassa kuolla.
​
Luolavartijat: Vahvempia ja lihaksikkaampia, kuin metsästäjät. Ovat vastuussa heimon turvallisuudesta, ja siksi osaavat taistella parhaiten. He vartioivat niin Kuohuvan veden luolan suuta, kuin sinne johtavaa polkuakin. He myös partioivat metsästäjien kanssa, mikäli alueella on tehty petohavainto, jolta metsästäjät tarvitsevat suojaa. Talvisin tämä on kuitenkin jokapäiväinen käytäntö, sillä metsästäjät erottuvat selvästi lunta vasten. Koska luolavartijat viettävät enemmän aikaa luolassa, he usein huolehtivat arkisista luola-askareista, esimerkiksi pesätarvikkeiden kunnosta ja riittävyydestä.
Alokkaat: Vastaavat klaanin oppilaita. Ovat pentuja vanhempia, mutta metsästäjiä ja luolavartioita nuorempia ja kokemattomampia. Heidän koulutuksensa on koko heimon vastuulla, ja siksi alokkaat ovat usein jokapaikanhöyliä, sillä he oppivat sekä metsästäjien, että luolavartioiden tehtävistä ja askareista. Alokkaat siirtyvät roolinsa usein noin kymmenen kuun ikäisinä, ja heidän koulutuksensa kestää yksilöstä riippuen klaanien soturikoulutusta kauemmin. Alokkaita usein pidetään ”varalla”, sillä kuolemat eivät ole heimossa harvinaisia, ja näin menehtyneelle heimolaiselle on jo korvaaja. Kivistänäkijä ei kuitenkaan valitse alokkaiden roolia täysin sokeasti, vaan yleensä ristii jokaisen siihen rooliin, johon heillä on eniten kykyjä.
Ikuisen metsästyksen heimo: Vastaa Tähtiklaania, on heimon esi-isien ja menehtyneiden sukulaisten ikuinen leposija. Ei kommunikoi unien kautta, vaan Kivistänäkijä lukee heidän antamiaan merkkejä luonnosta – esimerkiksi lehdistä, vedestä, tuulesta ja kivistä. Myös Kertomisessa heimon jäsenet eivät suoraan uneksi sukulaisistaan, vaan näkevät abstrakteja, tulkinnanvaraa jättäviä unia (Kertomisesta lisää alempana). Ikuisen metsästyksen heimon jäsenet haihtuvat sitä mukaa, kun heidät unohdetaan, joten heimolle on tärkeää, että he ylläpitävät edesmenneiden sukulaistensa muistoja sukupolvesta toiseen. On epäselvää, päätyvätkö ainoastaan heimokissoista periytyneet kissat Ikuisen metsästyksen heimoon, vai voiko kuka tahansa heimolle uskoutunut kissa saada ikuisen elämän, mutta oletettavasti heimoverellä on tässä asiassa suuri merkitys.
Tapoja
​
Vuodenajat:
Kuohuvan veden aika: kesä
Vähentyvän veden aika: syksy
Jäätyneen veden aika: talvi
Vapautuneen veden aika: kevät
Jokaisesta vuodenajasta käytetään puhekielessä sen lyhyempää nimeä, sillä ne ovat erakoiden mukana levinneet sukupolvien saatossa arkiseksi kieleksi, mutta jokaisen heimokissan tulee tietää alkuperäiset, muinaiset nimet.
~ Heimo pyrkii hyväksymään erakoita joukkoonsa aina silloin tällöin, jotta verilinjat pysyvät monipuolisina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen vastaantuleva kutsutaan heimoon, vaan Kivistänäkijä arvioi erakkojen kyvykkyyttä ja omistautumista tarkasti heti alusta lähtien, ja ottaa myös huomioon heimon oman muinaisen sukulinjan tilanteen – tarkoitus ei ole missään nimessä hävittää puhdasveristä sukua erakoiden kautta. Vain, jos erakko osoittaa kunnioitusta, omistautumista ja sopeutumiskykyä tarpeeksi, ja heimossa on tilaa, voidaan hänet hyväksyä viralliseen koulutukseen.
~ Heimokissat jakavat riistansa eri tapaan, kuin klaanikissat: Riistaa on vähemmän, eikä uutta ole tarjolla joka päivä, saati sitten monilukuisena. Tämän vuoksi heimolaiset huolehtivat, että jokainen saa osansa ateriasta asettumalla ympyrämuodostelmaan, ottamalla yhden suullisen itselleen, ja välittämällä riistan seuraavalle. Tätä jatketaan niin kauan, että riista on saatu syötyä. Jos kyseessä on jokin oravaa pienempi eläin, kuten myyrä, se annetaan suoraan joko Kivistänäkijälle, emoille ja pennuille, tai vanhuksille.
~ Emot pyrkivät aina synnyttämään luolan ulkopuolella jossain muualla reviirillä, kumppaninsa ja luolavartijan turvaamana. Tämä johtuu siitä, että heimon kissat nimetään ensimmäisen asian mukaan, jonka emo pennun synnyttyä näkee – muuten kaikki olisivat nimetty jollain tapaa Kuohuvan veden luolaan liittyen. Koska heimossa syntyvyys on alhainen, ja pentueiden koko on historiallisesti ollut pieni, jokaista synnytystä pidetään pyhänä hetkenä. Heimo uskoo, että Loputtoman metsästämisen heimo siunaa ja suojelee synnyttävää emoa, eikä tämän vuoksi tilaisuuteen pääse mukaan muita, kuin kumppani ja yksi luolavartija, vaikka kävisi järkeen laittaa useampi muu emon turvaksi. Heimon uskossa voi olla perää, sillä synnytyksenaikaiset petojen hyökkäykset ovat erittäin harvassa, ja jos niin tapahtuu, se otetaan pahana merkkinä pentujen osalta.
Kertominen: Joka kuu täysikuun yönä heimolaiset kommunikoivat unissaan omien sukulaistensa ja esi-isiensä kanssa, ja voivat vastaanottaa esimerkiksi ennusteita heidän tulevaisuudestaan, tai tulevien vuodenaikojen olosuhteista, esimerkiksi tulevasta jälkikasvusta, tai riistan runsaudesta. Unissa heimolaiset eivät suoraan keskustele menneiden kanssa, sillä Ikuisen metsästyksen heimo ei tee niin, vaan näkevät abstrakteja unia, esimerkiksi kävely metsän läpi, uinti loputtomassa järvessä tai valtavan lintulauman muutto. Unet ovat tulkinnanvaraisia ja välillä täysin merkityksettömiä. Usea kissa voi saada samankaltaisen unen, merkiten, että heitä odottaa sama tapahtuma. Tämä pätee myös koko heimonlaajuisiin ennustuksiin, jolloin kaikki saavat saman unen.