Myrskyklaani

​

​

Mansikankukka  |  Vaikkei urotöitä elämänsä aikana tehnytkään, on Mansikankukka yksi tärkeimmistä kissoista monien kissojen muistoissa. Mustavalkoinen naaras asusti pentutarhassa melkein koko soturi-ikänsä elämänsä loppuun asti, vaikka omia pentueita hänellä olikin vain kaksi. Mansikankukka huolehti pentutarhan kunnosta, auttoi kuningattaria pentujen hoitamisessa ja otti kasvatikseen pennut, jotka olivat oikean emonsa menettäneet. Pujopilkku, Höyhensiipi, Talvioturkki... hänen kasvattiensa lista on pitkä. Mansikankukka oli koko klaanille tärkeä emohahmo, jolle saattoi puhua ongelmistaan epäröimättä. 

​

Liekkitähti |  Liekkitähti tunnetaan voimakkaana, määrätietoisena päällikkönä, joka toimi harkitsevasti ja oikeudenmukaisesti klaaninsa johdossa. Hän oli jo soturina monessa mukana. Silloinen Liekkimieli tunnettiin parhaiten jääräpäisenä hyväntekijänä, joka ei epäröinyt pistää itseään likoon muiden vuoksi. Parhaiten klaanilaisten mieliin on kuitenkin painunut hänen päällikköaikansa, ja erityisesti Graniittisodan aika. Graniittitähden kuoltua Liekkitähti ymmärsi saman kuin Varjoklaanin päällikkö, ja piti klaaneille puheen, joka sai viimeisenkin vihamielisyyden sulamaan klaanien väliltä. Tuhkatähden seuraajana kolli johti klaaninsa voitokkaana kotiin monista taisteluista, ja lopulta menehtyi poikansa Mustaukkosen puolesta ja näin ollen täytti soturin valansa klaaninsa suojelemisesta. 

​

Tiikkiviklo  |  Tiikkiviklo on helposti yksi Myrskyklaanin historian arvostetuimmista parantajista, eikä turhaan. Kokenut, pitkäaikainen parantaja painui monien mieliin vastuuntuntonsa ja taitojensa ansiosta. Vaikkei varsinaisia suurtekoja tehnytkään, osoitti naaras jo oppilaana toimiessaan olevansa parantajan paikan arvoinen, ja hänen taitonsa pelastivat monet kissat varmalta kuolemalta. Hän auttoi klaaninsa muun muassa suuren kylmyyden, monen tautiepidemian ja taistelun läpi. Hänen ymmärtäväinen ja auttavainen luonteensa oli poikkeuksellinen jopa parantajalle, eikä hän koskaan luovuttanut klaaninsa auttamisen suhteen. 

​

Saarnihalla  |  Varapäällikkönä menehtynyt Saarnihalla on yhä tuttu nimi klaaninvanhimpien ja mestarien opetuksissa. Kolli jakoi vahvasti mielipiteitä, sillä hänen tapansa eivät osuneet yksiin kaikkien kanssa: Saarnihalla tunnettiin lujuudestaan, uskollisuudestaan ja joissain määrin "kylmyydestäänkin". Kolli piti rakkautta ja surua heikkouksina eikä häneltä irronnut sympatiaa niille, jotka kyseisten tunteiden valtaan antautuivat. Eniten eripuraa aiheutti hänen suhtautumisensa pentuihinsa Sieppopentuun ja Hopeapentuun; Saarnihalla ei kohdellut heitä pentuinaan, vaan tavallisina klaanitovereina. Samaten pentujensa emoa Apilaloikkaa kohtaan kolli ei kokenut mitään klaanitoveriutta syvempää. Saarnihalla oli kuitenkin tunnettu myös hyvistä puolistaan, joihin kuuluivat määrätietoisuus, rohkeus ja sataprosenttinen uskollisuus klaanille. Saarnihalla ei ehkä ollut suosituin kissa kissojen henkilökohtaisen elämän tasolla, mutta klaanilleen hän oli yksi sen historian arvokkaimmista ja uskollisimmista taistelijoista.  

​

Vaniljakynsi  |  Vaniljakynsi kuuluu niihin metsän murhaajiin, joilla ei erityista motiivia teoilleen ollut. Naaras yksinkertaisesti nautti tuskan tuottamisesta muille ja halusi hallita metsää yhdessä Pimeyden kissojen kanssa. Hän oli alkujaan jokiklaanilainen, mutta joutui karkotetuksi murhan vuoksi. Hän päätyi Myrskyklaaniin, jossa ei tiedetty hänen petollisesta luonteestaan. Vaniljakynnestä tuli yksi Myrskyklaanin sotureista, eikä monikaan epäillyt häntä suuresti. Hän paljasti kuitenkin todellisen luonteensa kyllästyttyään "hyviksen" leikkimiseen, ja murhasi poikansa Käärmepennun kumppaninsa Syvänneloikan nenän edessä. Vaniljakynsi kiristi Syvänneloikkaa heidän toisen pentunsa, Herukkapennun, hengellä ja käski kollia tuomaan Liekkitähden luokseen. Syvänneloikka suostui lopulta pitkin hampain, ja onnistui houkuttelemaan Liekkitähden väijytykseen. Vaniljakynsi onnistui tappamaan Liekkitähden kerran, ja oli aikeissa viedä tältä toisenkin hengen, mutta Syvänneloikka esti häntä - kolli oli ehtinyt saada Herukkapennun turvaan, joten hänen ei tarvinnut enää kuunnella Vaniljakynnen vaatimuksia. Vaniljakynsi pakeni, ja pysytteli piilossa useita päiviä. Lopulta hän huomasi tilaisuutensa kostaa, kun Syvänneloikka ja tämän ottotytär Köynnöspentu olivat järvellä ja Syvänneloikka käänsi hetkeksi selkänsä. Vaniljakynsi nappasi Köynnöspennun hampaisiinsa ja pakeni. Syvänneloikka ja Liekkitähti lähtivät takaa-ajoon ja ajoivat Vaniljakynnen ukkospolulle. Naaraan toinen jalka oli poikki eikä hän olisi päässyt pakoon, joten hän oli aikeissa viedä Köynnöspennun mukanaan tuonpuoleiseen. Vaniljakynsi kuitenkin suoritti elämänsä viimeisen ja ainoan rakkauden teon heittämällä Köynnöspennun turvaan juuri ennen kuin hirviö törmäsi heihin. Vaniljakynsi menehtyi heti, mutta Köynnöspentu selvisi. 

​

Silmusydän  |  Routavarjon ja Aamunhohteen tytär oli pakkomielteinen isänsä huomiosta. Hänen katkeruutensa alkoi kohdistua Routavarjon - silloisen Routatähden - läheisiin. Silmusydän löysi mielestään keinon saada isänsä huomio takaisin itselleen, kun hänen mestarinsa Pikkukuu putosi jäihin: Silmusydän oli aikeissa auttaa, mutta alkoikin tuntea kylmää tyytyväisyyttä hukkuvan kissan kärsimyksestä. Lopulta Silmusydän painoi Pikkukuun takaisin pinnan alle, hukuttaen tämän. Tapahtuma herätti murhaajan Silmusydämen mielessä, ja hän valitsi ensimmäiseksi kohteekseen isosiskonsa Mesimarjan. Naaras murhasi sisarensa Mesimarjan ollessa yksin metsästämässä. Seuraaviksi uhreiksi valikoituivat Routatähden sisar Hopeaseitti ja Hopeaseitin tytär Laulukieli. Silmusydän omasi harmittavan hyvät valehtelu- ja esittämistaidot, eikä kukaan osannut epäillä häntä. Hänen tekonsa paljastuivat, kun hän yritti murhata pikkuveljensä Syvänneloikan - silloin vielä Syvännepennun. Naaras vei pennun yöllä metsään ja oli aikeissa tappaa tämän hitaasti ja huvitellen, mutta Routatähti ehti väliin. Seurasi taistelu, joka haavoitti molempia osapuolia sekä henkisesti että fyysisesti: Routatähti ei olisi ikinä uskonut tyttärensä olevan petturi, ja hänen katkeruutensa purkautui karmivalla voimalla Silmusydämeen. Routatähti pieksi tytärtään kuin saaliinsa viimein kiinni saanut petoeläin, ja iski tämän lopulta päin puusta törröttävää oksaa. Oksa läpäisi Silmusydämen kyljen, muttei tappanut tätä. Aamunhohde, Nuoliviilto ja pari muuta soturia ehtivät paikalle, kun taistelu oli jo ohi. Silmusydämen erakkokumppani Sword vei pahasti haavoittuneen kumppaninsa pois paikalta, ja Routatähti jätti paikkansa päällikkönä, koska ei voinut luottaa enää klaaniinsa tyttärensä petoksen jälkeen. Seuraavan kerran Syvänneloikka, Routavarjo ja Silmusydän kohtasivat sattumalta hieman Myrskyklaania riepotelleen myrskyn jälkeen. Silmusydän oli tullut katsomaan tytärtään Vihmaturkkia, joka oli jäänyt klaaniin hänen karkoituksestaan huolimatta. Naaras törmäsi kuitenkin Syvänneloikkaan, joka kertoi Vihmaturkin kuolleen. Silmusydän olisi todennäköisesti lähtenyt ongelmitta pois reviiriltä, jos Routavarjo ei olisi sattunut paikalle. Routavarjo oli kadonnut myrskyssä, ja elänyt hetken aikaa erakkona. Tänä aikana hänen katkeruutensa oli saanut vallan hänen mielestään, ja jo toistamiseen kyseinen katkeruus purkautui Silmusydämeen, johtaen tällä kertaa naaraan kuolemaan. Silmusydän palasi maan päälle Pimeyden taistelussa, tappaen monta entisen klaaninsa jäsentä kostaakseen oman kuolemansa. 

​

Myrskyvarjo  |   Myrskyvarjo oli pitkään Myrskyklaanin uskollinen soturi, joka palveli klaaniaan virheettä. Taivasklaanista lähtöisin olevan Pintapisaran liittyessä Myrskyklaaniin Myrskyvarjo ei hyväksynyt häntä, ja tämä pakkomielle kärjistyi lopulta murhayritykseksi. Todellisuudessa Myrskyvarjolla oli kuitenkin alkanut muodostua tunteita Pintapisaraa kohtaan, joten Syvänneloikan ja Pintapisaran vahvistaessa suhdettaan pentueella Myrskyvarjon kateellisuus ja viha kohdistuivat Pintapisaran lisäksi myös Syvänneloikkaan ja kaksikon pentuihin. Kun Pintapisara oli vielä parantajien pesässä synnytyksen jälkeen, hyökkäsi Myrskyvarjo hänen kimppuunsa. Syvänneloikka ehti onneksi väliin ennen kuin mitään suurempaa tapahtui. Tiikkiviklo - silloinen Tiikkitassu - keskeytti kahden kollin kamppailun, ja käski heitä selvittämään välinsä puhumalla. Silloin Myrskyvarjo pääsikin pälkähästä, mutta hänen kateutensa vain kasvoi. Lopulta Myrskyvarjo kävi Syvänneloikan kimppuun yrittäen tappaa tämän, kun soturi oli vielä heikko ketulta saamiensa vammojen takia. Pintapisara ehti kuitenkin kumppaninsa apuun, ja tällä kertaa taistelun tuli keskeyttämään itse Tuhkatähti. Tuhkatähti, joka oli tähän asti katsonut Myrskyvarjon tekemisiä läpi sormien silkasta hyvyydestä, käski ottaa petturin vangiksi. Muutaman päivän kuluttua Myrskyvarjo kuitenkin onnistui pakenemaan, kadoten kauas Myrskyklaanin reviiriltä. 

​

Kadotusaskel   |  Kadotusaskel on myös yksi niistä kissoista, joka jakaa mielipiteitä. Väistämätön totuus on kuitenkin se, että hän on Pimeyden metsän paikkansa ansainnut. Kadotusaskel syntyi aikana, jona Pimeyden luopiot olivat vahvimmillaan ja pystyivät riivaamaan kissoja. Kadotusaskel joutui Kagen riivaamaksi: suurimman osan ajasta hän oli täysin normaali, uskollinen soturi, mutta jos pienikin epävarmuus käväisi hänen mielessään, sai Kage hänestä otteen. Silloin Kadotusaskeleesta tuli arvaamaton, vaarallinen ja väkivaltainen. Hän kävi pentuna sisarensa Valopennun kimppuun, ja viilsi tätä kaulaan niin, että Valopennusta tuli mykkä koko loppuelämäkseen. Myöhemmin oppilaana hän tiputti toisen siskonsa Tihkutassun puusta, tappaen näin naaraan. Tästä teosta totuuden tiesi vain Aamunhohde. Naaras meni tivaamaan selitystä tapahtuneelle myöhemmin leirissä, mutta se osoittautui virheeksi: Kadotusaskel kävi soturin kimppuun ja tappoi tämän. Kadotusaskel pakeni välittömästi leiristä, päätyen asumaan erakoksi pitkäksi aikaa. Hän palasi klaaniin vanhempana opittuaan hallitsemaan mieltään, pentujensa Tiiransiiven ja Tammikilven vuoksi. Suuri osa klaanista ei kuitenkaan koskaan hyväksynyt häntä, ja lopulta Kadotusaskel hukuttautui jokeen syyllisyyden vuoksi. 

 

Routavarjo  |  Lyhykäisyydessään Routavarjo tunnettiin voimakkaana ja uskollisena soturina, joka toimi päällikkönäkin jonkin aikaa, mutta kollin elämä oli varsin monivaiheinen. Routavarjo kasvoi isänsä Kagen varjon alla, yrittäen parhaansa mukaan osoittaa, ettei ollut tämän kaltainen. Hän oli todella läheinen sisarustensa Hopeaseitin ja Huurrekynnen kanssa, ja koki tehtäväkseen suojella heitä ja erityisesti pikkusisaruksiaan Varjoaskelta, Nokitassua ja Leppätassua. Kollin määrätietoisuus kuitenkin mureni pala palalta hänen läheistensä kuollessa: ensimmäisenä Tähtiklaaniin lähti Huurrekynsi, joka oli Routavarjolle tärkein kissa maailmassa. Tämän seurauksena Routavarjo menetti hetkellisesti malttinsa ja raapaisi kumppaniaan Aamunhohdetta, lähtien sitten hetkellisesti klaanista. Hänen emonsa Kuikanlaulu teki itsemurhan tänä aikana. Routavarjo sai Tähtiklaanilta varoituksen emonsa aikeista, muttei kuunnellut heitä, joten Kuikanlaulun kuolema jätti syvät arvet Routavarjon itseluottamukseen. Nokitassu kuoli horjahdettuaan alas jyrkänteeltä paetessaan kettua. Routavarjo koki, että hänen olisi pitänyt varmistaa, että Nokitassu oli turvassa ennen pakenemistaan puuhun, joten kolli syyttää tästäkin kuolemasta vahvasti itseään. Leppätassu menehtyi koirien hyökkäyksessä, Routavarjo ei ehtinyt ajoissa apuun pelastaakseen hänet. Hopeaseitti ja Laulukieli kuolivat hämärissä olosuhteissa, Routavarjo lyösi heidät tapettuina monen päivän etsinnän jälkeen. Lopulta Varjoaskel menehtyi myrskyssä jäätyään kaatuneen puun alle. Tämä ja Silmusydämen petoksen paljastuminen saivat Routavarjon luovuttamaan totaalisesti, ja kolli lähti klaanista joksikin aikaa. Klaani pelkäsi hänen kuolleen. Erakkoaikanaan Routavarjo oli niin masentunut, että Pimeyden kissat saivat hänen mielensä valtaansa. Tämä johti Silmusydämen kuolemaan ja myöhemmin myös Pellavakasvon surmaamiseen. Syvänneloikka sai kuitenkin palautettua isänsä ennalleen, ja Pimeys jätti hänet rauhaan. Routavarjo toimi loppuelämänsä ajan klaaninsa uskollisena soturina, mutta menneisyytensä vuoksi monet kyseenalaistavat yhä hänen kunniaansa. Jotkut saattavat kokea hänet epäluotettavanakin Silmusydämen ja Pellavakasvon tapausten vuoksi. Hän on kuitenkin hyvässä maineessa erityisesti muissa klaaneissa, sillä kolli toimi päällikkönä suuren vaelluksen aikaan ja johti muiden päälliköiden kanssa klaanit turvallisesti vuorten yli.

 

Korppihäntä  |   Korppihäntä syntyi Myrskyklaanissa Kärppälumolle ja Niemiviikselle. Hän oli heikko pentu, ja saikin kuulla tästä nälvimistä erityisesti isoveljensä Susiturkin toimesta. Korppihäntä halusi näyttää, että oli aivan yhtä vahva kuin veljensäkin, ja alkoi suunnitella parin muun soturin kanssa keinoa Myrskyklaanin vahvistamiseksi. Heidän mielestään Myrskyklaanissa oli aivan liikaa kuraverisiä ja erakkosyntyisiä kissoja, joista olisi päästävä eroon. Soturit päättivät lavastaa Myrskyklaanin riistavarkaaksi, jotta Varjoklaani hyökkäisi heidän kimppuunsa. Taistelu saatiinkin syttymään, ja Korppihäntä liittyi siihen yhdessä kannattajiensa ja muutaman erakon kanssa - Varjoklaanin puolelle. He pyrkivät tappamaan mahdollisimman monta "heikkoa" tai kuraveristä kissaa. He eivät kuitenkaan onnistuneet aikeissaan kovin hyvin. Korppihäntä surmasi tyttärensä Sirkkatassun, ja viimeistään silloin hänen petoksensa paljastui. Korppihäntä yritti yhdessä seuraajiensa kanssa selittää, että teki tämän Myrskyklaanin parhaaksi; klaanista tulisi paljon vahvempi ilman kuraverisiä. Selitykset eivät tietenkään auttaneet, joten Korppihäntä seuraajineen häädettiin klaanista. Myöhemmin kolli sieppasi yhdessä kätyrinsä Kaarnakynnen kanssa kotikisusyntyisen päällikön Kirkastähden pennut, Vuoksipennun ja Talvikkipennun, kiristäen näin kuraverisiä lähtemään klaanista. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, ja Vuoksipentu ja Talvikkipentu saatiin pelastettua. Korppihäntä katosi moniksi kuiksi, ja useimmat uskoivat hänen jo kuolleen. Jonkin aikaa ennen suurta metsäpaloa hän kuitenkin palasi, surmaten kahden seuraajansa kanssa Myrskyklaanin soturin Suistohaukan. Tämän jälkeen kolli ehti vielä käydä kaksi kertaa rajapartion kimppuun; toiseen kuuluivat Vaahterasumu ja Okasilmä, toiseen Särkkäviiksi, Hallakasvo ja Säröpolte. Loppunsa kolli kohtasi metsäpalon aikana tapettuaan emonsa Kärppälumon; Säröpolte taisteli entisen kumppaninsa kanssa kuolemaan asti, saaden Korppihännän surmattua ennen omaa kuolemaansa. 

​

Leijonaraita ja Tuiskutuuli  | Tämän kaksikon tarina tunnetaan myös Myrskyklaanissa aivan yhtä hyvin kuin Jokiklaanissakin, olihan Tuiskutuuli alun perin Myrskyklaanista. Jokiklaanissa tarina on ehkä enemmän käytetty Usvatähden maineen ansiosta, mutta myös Myrskyklaanin vanhimmat kertovat tästä mielellään. Ks. Jokiklaanin osio.

 

Telkkäturkki, Savuhäntä, Lieskamieli  |  Tämä kolmikko kuuluu parin muun kissan ohella niihin, jotka jäivät vanhoille metsäreviireille muiden lähtiessä kohti järvireviirejä. Klaanit eivät tiedä heidän sittemmistä elämänvaiheistaan mitään. Nyt, kun klaanit ovat kuitenkin palanneet metsäreviireille, on kolmikon muistavien kissojen mielessä tasan yksi kysymys: onko metsässä Telkkäturkin, Savuhännän tai Lieskamielen jälkeläisiä? Ja jos on, tietävätkö he klaanijuuristaan?

 

​

​

​

Jokiklaani

​

Vaniljakynsi  |   Vaniljakynnen osalta Jokiklaani tuntee vain hänen nuoruutensa tarinan, mutta se ei kalpene Myrskyklaanin vastaavalle: Vaniljakynsi syntyi puoliverisenä emolleen Sitriinipisaralle. Hänen isänsä Luka oli pakottanut Sitriinipisaran pentuihin, eikä Vaniljakynsi koskaan nähnyt isäänsä. Veljensä Jänöpennun naaras surmasi jo heidän pentuaikanaan, mutta tästä kukaan ei saanut tietää totuutta. Vaniljakynsi terrorisoi klaaniaan monin tavoin, mutta yksikään hänen teoistaan ei yltänyt päällikön korviin. Asiaan tuli muutos, kun naaras murhasi klaanitoverinsa Naakkayön. Teko tuli ilmi klaanille, ja Vaniljakynsi karkoitettiin murhaajana. Tämän jälkeen Jokiklaani ei enää kuullut hänestä mitään.

​

Tikkatuli  |  Tikkatuli ei tehnyt eläessään varsinaisesti mitään erityistä, mutta hänet muistetaan silti hyvin; kolli oli syntymäsokea. Siitä huolimatta hänestä tuli voimakas ja lojaali soturi, jonka sokeutta ei edes huomannut taisteluissa tai kokoontumisissa. Tikkatulea käytetäänkin hyvänä esimerkkinä siitä, ettei edes sokeus tai muu vika vaikuta siihen, kuinka hyvin voit klaaniasi palvella. Hänet tunnetaan myös muissa klaaneissa nimeltä, eikä ole epätavallista kuulla hänestä tarinaa myös muualla kuin Jokiklaanissa.

​

Väretähti  |  Väretähti on yksi niistä päälliköistä, jotka tunnetaan hyvin myös muissa klaaneissa suuren vaelluksen ansiosta. Hän oli määrätietoinen, lojaali päällikkö, joka johti klaaniaan kunniakaasti ja auttoi klaanit myös turvallisesti vuorten yli. 

​

Leijonaraita ja Tuiskutuuli   |  Nämä kaksi kissaa asustavat maineestaan huolimatta Tyhjyydessä, eivät Pimeydessä: he olisivat päässeet Tähtiklaaniinkin, jos olisivat olleet klaanikissoja kuollessaan. Leijonaraita oli Jokiklaanin päällikön Haukkatähden poika, kun taas Tuiskutuuli oli Myrskyklaanin päällikön Ruostetähden tytär. He pettivät klaaninsa rakastumalla toisiinsa. Heidän suhteensa paljastuminen oli aikansa skandaali, olivathan he molemmat korkea-arvoisten kissojen jälkeläisiä. Leijonaraita ja Tuiskutuuli karkoitettiin, ja he elivät pitkään kaksin erakkoina. He saivat pentueen, johon kuului neljä tytärtä: Usvapentu, Helmipentu, Virtapentu ja Lehtipentu. Vanhempiensa kuoltua nämä pennut hajaantuivat kukin omiin suuntiinsa, mutta Helmipentu, Virtapentu ja Lehtipentu päättyivät sattumalta kaikki Myrskyklaaniin. Usvapentu taasen päätyi Jokiklaaniin. Pennuista kasvoi uskollisia klaaninsa jäseniä, ja Usvapennusta tuli lopulta klaaninsa päällikkö Usvatähti. Helmisade, Virtatassu ja Lehtipilkkukin palvelivat Myrskyklaania loppuunsa saakka. Klaaninvanhimmat käyttävät tätä tarinaa usein kertomuksena siitä, ettei syntyperällä ole väliä; puhdasverisistä päälliköiden jälkeläisistä tuli pettureita, mutta heidän sekaverisistä pennuistaan tuli klaaneilleen uskollisia sotureita. 

​

​

​

​

 

Tuuliklaani

​

Jokitähti | Tuuliklaanin edesmennyt päällikkö on syy siihen, ettei reviireillä kierrellyt puuma saanut tuhottua klaaneja kokonaan. Kolli surmasi pedon johdattamalla sen rotkoon, tippuen myös itse mukana ja näin ollen uhraten henkensä klaanien vuoksi. Klaanit ovat suuressa kiitollisuudenvelassa määrätietoiselle ja periksiantamattomalle Jokitähdelle. Hänestä tarinoita kertovat kissat sanovatkin usein, ettei tehtävään olisi kyennyt kukaan muu kuin Jokitähti: Kollin nopeus, viisaus ja paineensietokyky olivat täysin omaa luokkaansa.

 

Sirpaletähti  |  Huonosta maineestaan huolimatta Sirpaletähti ei ollut paha kissa. Hän nousi klaaninsa johtoon vaikeana aikana, jolloin Lehtikadon tuoma riistapula ravisteli jälleen klaaneja. Sirpaletähti oli kokematon, ja hermostuksissaan otti klaanistaan liian kovan otteen: hän varmisti, että joka ikinen Tuuliklaanin kissa noudatti hänen käskyjään ja soturilakia. Tämä toi klaanin rajanaapureille Jokiklaanille ja Myrskyklaanille varsin huonon kuvan Tuuliklaanin silloisesta moraalista; rajavartiossa istuvat kissat pysyivät aloillaan, vaikka joku olisi ollut hengenvaaraassa kolmen ketunmitan päässä. Sirpaletähti myös uhkaili avoimesti Myrskyklaania taistelulla, ja lopulta myös toteutti uhkauksensa: Tuuliklaani hyökkäsi Myrskyklaaniin saadakseen lisää reviiriä. Aiemmasta häviöstä Jokiklaania ja Tuuliklaania vastaan sisuuntunut Myrskyklaani ei kuitenkaan antanut kynnenmittaakaan periksi, ja lopulta tuuliklaanilaiset saatiin häädettyä. Taistelu maksoi Myrskyklaanille kolmen kissan hengen, ja Sirpaletähti onkin Myrskyklaanissa vielä huonommassa maineessa kuin omassa klaanissaan. Sirpaletähti ymmärsi kuitenkin virheensä ja lähti klaanista taistelun jälkeen, jättäen Sadetähden Tuuliklaanin johtoon. Naaras eleli pitkään erakkona, eikä kukaan klaaneista kuullut hänestä enää sen koommin. Vaikkei sydämeltään paha ollutkaan, ei Sirpaletähti päässyt kuoltuaan Tähtiklaaniin; hän oli viettänyt erakkona niin pitkän ajan, että hän päätyi Tyhjyyteen.

​

Juuritähti   |  Juuritähti oli yksi suuren vaelluksen aikaisista päälliköistä. Hänet tunnetaan lempeänä, oikeudenmukaisena ja määrätietoisena kissana, joka johti klaaniaan lempein mutta lujin ottein. Hän jätti oikeudenmukaisuudellaan jälkensä monien klaanitoveriensa sydämiin, eikä häntä tulla unohtamaan ihan lähiaikoina.

​

​

​

​

 

Varjoklaani

​

Graniittitähti   |   Jos nykyklaanien historiasta todellista legendaa löytyy, on se Graniittitähti. Hänet tunnetaan jokaisessa klaanissa, eikä olisi ihme, vaikka hänestä kerrottaisiin tarinoita erakoidenkin keskuudessa. Graniittitähti oli poikkeuksellinen johtaja koko päällikköaikansa, mutta nimensä historiankirjoihin hän ansaitsi Graniittisodan myötä. Klaanien kärhämöidessä keskenään Graniittitähti oli ainoa, joka ei pitänyt sotaa oikeana ratkaisuna. Hän ei suostunut johtamaan klaaniaan merkityksettömään sotaan, mutta palasi kuitenkin klaaninsa rinnalle taistelun pyörteisiin. Toisin kuin muilla paikalla olleilla, hänellä ei ollut tavoitteenaan osoittaa voimaansa väkivallalla. Graniittitähti yritti loppuun asti selvittää tilanteen puhumalla, muttei saanut vihan sokaisemista klaaneista vastakaikua. Kuolemansa hetkelläkään Graniittitähti ei taipunut, vaan sai viimein kissat lopettamaan turhan taistelun vilpittömyydellään ja oikeudenmukaisuudellaan. Graniittitähteä pidetään oikeudenmukaisuuden ruumiillistumana, ja hän elää vahvasti jokaisen klaanin sydämissä ja tarinoissa. Graniittisota on tarina, jonka melkein jokainen pentu kuulee klaaninvanhimmilta, ja sitä myötä myös Graniittitähden nimi on liki kaikille tuttu.

​

Lieskatähti  |  Lieskatähti oli Varjoklaanin johdossa suuren vaelluksen aikana. Muiden aikansa päälliköiden tapaan hän on painunut kissojen mieliin määrätietoisena johtajana, jonka ansiosta klaanit pääsivät turvallisesti vuorien yli uusille reviireille. Lieskatähti menetti kumppaninsa Revontulitähden juuri ennen vaellusta ja joutui ottamaan hänen paikkansa päällikkönä, mutta menetys ei lannistanut häntä. Kolli muistetaan lujana mutta lämminhenkisenä päällikkönä, joka johti klaaniaan liki isällisin ottein.

​

Kaihosilmä  |  Kaihosilmä oli juonittelija, joka aiheutti toimillaan klaaninsa oppilaan loukkaantumisen ja joutumisen kaksijaloille hoitoon. Kaihosilmä syytti perättömästi Graniittitähteä koko klaanin kuullen murhaajaksi, pyrkimyksenään tuhota päällikön maine ja karkottaa tämä. Kolli osallistui myös Täplätuikkeen, tiineen kuningattaren, kidnappaamiseen, rikkoi toistuvasti reviirirajaa luopioaikoinaan ja osallistui myöhemmin myös Värelehden - silloisen Väretassun - kidnappaamiseen ja panttivankina pitoon.

​

Verimarja  |  Verimarja oli Kaihosilmän kanssa Täplätuikkeen ja Väretassun kidnappaamiseen osallistunut naaras, joka pakotti Väretassun hoitamaan pentujaan. Verimarja vei Graniittitähdeltä kaksi ensimmäistä henkeä, ja yritti myöhemmin murhata myös päällikön pojan Tammiroihun.

​

Mustaturkki   |  Ennen karkottamistaan varapäällikkönä toiminut Mustaturkki osallistui Verimarjan ja Kaihosilmän ohella Täplätuikkeen kidnappaukseen. Hän yritti myöhemmin myös tappaa Täplätuikkeen ja Graniittitähden. 

​

​

​

​

 

Erakot ja kotikisut

​

Kage  |  Kage oli erityisesti Myrskyklaanissa tunnettu juonittelija ja murhaaja, joka on vastuussa monen klaanikissan kuolemasta. Kage ei omannut sen suurempaa motiivia teoilleen, vaan oli puhtaasti verenhimoinen ja muiden kärsimyksestä nauttiva kissa. Erityisesti hän nautti sukunsa kiduttamisesta: tämän saivat tuntea niin Routavarjo, Syvänneloikka kuin Kadotusaskelkin. Ainoa, joka häntä pystyi joissain määrin kontrolloimaan, oli hänen kumppaninsa Kuikanlaulu. Kuikanlaulu ei kuitenkaan tajunnut käyttää tätä piirrettä ja näin estää monien kissojen kuolemaa. Pimeyden sodan aikana Kage oli toinen johtavista Pimeyden kissoista Josen ohella. Hän julisti sodan ajankohdan ja "säännöt" Myrskyklaanille tappaen samalla Jasmiinivälkkeen tyttären painottaakseen sanojensa vakavuutta ja lopullisuutta. Sodan syttyessä Kage otti tehtäväkseen leiriin jääneiden klaanikissojen murhaamisen. Syvänneloikka ehti kuitenkin ajoissa väliin, ja onnistui surmaamaan Kagen ennen kuin kolli sai yhtään enempää tuhoa aikaan Myrskyklaanissa. 

​

Jose  |   Jose oli Taivasklaanin terrorisointiin keskittynyt kolli, jonka hirmuteot eivät kalpene Kagen rinnalla. Hänen voimansa sai kokea erityisesti Hämärätähden suku. Esimerkiksi Pintapisara joutui jättämään Taivasklaanin Josen uhatessa hänen pentujensa henkeä. Pimeyden taistelussa Jose jäi todelliseen taisteluun jättäen likaisen työn Kagelle, ja lopulta kolli kohtasi loppunsa kotikissa Annabelin kynsien kautta.