Mäkky
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Ylvässisaret
Asema: Sisar
Ulkonäkö: Mäkky on kuin vuorille laskeva aurinko. Hän on osittain punamustaraidallinen aina päälaesta noin kehon puoliväliin asti, ja osittain harmaamustakirjava häivyttyen jaloissa kiinteään mustaan. Myös hännänpää on musta. Mäkyn leuanalunen, leuka ja kuonon vasen puoli on valkoiset, samoin vatsa, kintereet ja hännän alapuoli. Kuononkyljestä valkoinen jatkuu raitana vasemman silmän yli. Silmät ovat lehtivihreät ja pistävät terävästi punertavista kasvoista. Mäkyn kuono ja polkuanturat ovat tummanpunertavat. Ruumiinrakenteeltaan Mäkky on varsin tavanomainen kissa. Ihon alla väreilee kuitenkin vahva lihaksisto, joka on kehittynyt elämän myötä. Turkki Mäkyllä on lyhyttä mutta varsin karkeaa, mikä saa hänelle piikikkään ulkomuodon. Mäkyn etutassujen kynnet ei koskaan vetäydy täysin piiloon kuten gepardeilla, mikä lisää vahvaa olemusta. Mäkky on myös hyvin arpeutunut – hänen vasemmasta korvastaan on enää vain puolet jäljellä, ja oikea korvanlehtikin on leikkaantunut repaleiseksi. Hänellä on kuonolla muutama arpi, ja oikean silmän yli kulkee yksi pidempi viilto. Arpia on myös Mäkyn hartioilla ja molemmilla lavoilla osoituksena lukuisista kaulallehyökkäysyrityksistä. Näiden vammojen lisäksi Mäkyn hännänpää on menneen murtumisvamman myötä pysyvästi vinossa.
Luonne: Mäkky on paljon kaikenlaista, osittain hyvää ja osittain ikävääkin. Karaistunut, itsenäinen ja itsevarma kuvaavat Mäkyn luonteen vahvuutta ja vakautta, jotka elämänkokemus on hänelle opettanut. Omapäinen, ankara ja kylmä puolestaan kuvaavat hänen luonteensa ailahtelevuutta ja itsekkyyttä, jotka ovat seurausta Mäkyn edellisen elämäntavan epävakaudesta.
Mäkky pitää vapaudesta; hän haluaa olla oman elämänsä johtaja, jonka vuoksi hän vaeltelee paljon, päättää itse keistä pitää, ja esimerkiksi koristelee asusteen, jonka sai itse matriarkalta rangaistuksenomaisesti. Mäkky tykkää päättää itse, mitä tekee ja miten sen tekee, eikä kukaan muu kuin matriarkka voi pidellä häntä. Mäkky on mukava muita kohtaan silloin, kun on ensin kokenut täyttymystä omista tekemisistään, ja saanut olla tarpeeksi paljon omassa seurassaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Mäkky olisi suorasanainen, sillä hän ei epäröi antaa laumatoverilleen negatiivista palautetta ärsyyntyessään. Positiivinen palaute puolestaan on harvassa, mutta kyllä Mäkky sitäkin antaa, sillä empatiakyvytön hän ei ole. Hän ymmärtää toisten vaikeudet vaikkei aina pystyisikään samaistumaan niihin, on kiinnostunut sisartensa voinnista ja kuulumisista, ja huolehtii että kaikki ovat saaneet syödyksi. Tosin Mäkky ei odota keltään mitään itseään kohtaan, ja huolehtiikin ensisijaisesti vain omasta osallistumisestaan, ja siksi tuleekin aina välillä positiivisesti yllätetyksi siitä, miten paljon jotkut sisaret välittävät hänestä. Tämä havainto aina liikuttaa Mäkkyä ja muistuttaa häntä siitä, miksi Ylvässisaret on hänen paikkansa, ja miksi hänen tulee kunnioittaa ympärillä oleviaan kissoja.
Ylvässisarten arvostus onkin kasvanut Mäkyn arvomaailmassa merkittäväksi asiaksi, mitä kauemmin hän on ollut osa laumaa. Mäkky arvostaa yhteisön suomaa turvaa ja vakautta, metsästysseuraa ja yösijaa, sekä ystävyyssuhteita, joita hän on laumassa muodostanut. Arvostus ja kunnioitus eivät kuitenkaan kulje käsi kädessä; kiivasluonteisena kissana Mäkky on usein matriarkan silmätikkuna, tai näin Mäkky sen ainakin itse kokee. Vaikka hän seuraakin Ylvässisarten sääntöjä uskollisesti, eikä ikimaailmassa hairahtaisi kiusauksen polulle, Mäkky saattaa menettää hermonsa johtajaansa kohtaan, jos Mäkkyä esimerkiksi kielletään menemästä metsälle vähään aikaan. Hermojenmenettämistä ei tapahdu nykyään enää läheskään niin paljon, kuin ennen, sillä Sjena ei ole yhtä ankara matriarkka, kuin Fiorire, mutta mahdollisuus elää aina. Kuten mainittua, vapaa Mäkky on tasapainoinen Mäkky, ja vapauden sulkeminen epätasapainottaa yhtälön.
On kuitenkin yksi asia, josta Mäkky ei poikkea – hänen kyvystään myöntää, kun hän on väärässä tai haukannut liian ison palan purtavaksi. Tämä on pelastanut hänen henkensä monta kertaa taistelussa taitavampaa vastusta vastaan, tai metsästäessä liian suurta riistaa. Kyky perääntyä ja paeta on Mäkylle yhtä tärkeä, kun kyky taistella ja tappaa. Tämä pätee myös vaaratilanteiden ulkopuolelle ja Ylvässisarten sisäisiin tapoihin; Mäkky ei epäröi myöntää olleensa väärässä, jos tietää sen itsekin. Jos Mäkky on kuitenkin eri mieltä asiasta, saa väittäjä odottaa pitkää ja nihkeää keskustelua siitä, kuka itse asiassa oli väärässä, ja miten se ei ollut Mäkky. Siitä huolimatta, että Mäkky osaakin myöntää omat virheensä, hän ei pyytele muita anteeksi, mikä johtaa hänen ankaruuteensa: vaikka Mäkky ei odotakaan muilta mitään itseään kohtaan, on hänellä tiettyjä odotuksia muilta Ylvässisaria kohtaan. Mäkky ajattelee, että kaikkien tulee tietää heidän tehtävänsä, ja kantaa kortensa kekoon tarkasti ja täsmällisesti, muuten he eivät ansaitse Ylvässisarien tuomaa suojaa. Tämän vuoksi Mäkyllä on erityisiä vaikeuksia pentujen ja nuorten kanssa, jotka eivät ole vielä aikuisen tasolla ymmärryksen ja oppimiskyvyn suhteen. Mäkyllä meinaa aina mennä hermot nuorempia jäseniä opettaessa, ja hän onkin siksi avoin uusia aikuiskokelaita kohtaan, koska heillä menee asiat kerrasta kalloon.
Hymyileekö Mäkky koskaan? Kyllä, siellä ja täällä, aika harvassa. Mäkyn hymy ei koskaan ole ivallinen, vaan aina aito, minkä vuoksi se onkin jäänyt vähiin – hänen siskonsa Nuhtan kuoleman jälkeen Mäkyllä on välillä vaikeuksia löytää hupia esimerkiksi muiden vitseistä. Nuhtan kuoleman jälkeen Mäkystä tuli realisti, joka älysi, että elämässä on loppujen lopuksi tärkeää yhteisöllisyys, terveys ja täysi vatsa, ei onnellisuus tai rakkaus. Tämä sulkee täyden kierroksen takaisin Mäkyn itsenäisyyteen ja kylmyyteen: hän ei etsi rinnalleen ketään, eikä tuhlaa aikaa turhanpäiväisyyksiin. Mäkky ylläpitää läheisiä välejä niihin sisariin, joihin kokee pystyvänsä luottamaan, mutta näkee muut vain laumatovereina, joista on enemmän hyötyä lähinnä metsästysseurana tai taistelurintamalla.
Menneisyys: Mäkky syntyi erakkoemolleen Turalle kaukana vuoriston juurella, kaksijalkalan nurkalla. Hänellä oli kolme sisarusta – yksi veli Kuuti, ja kaksi siskoa, Oska ja Nuhta. Tura pyrki tekemään parhaansa nelikkonsa kasvattamisessa ja ruokkimisessa, ja niin hän tekikin, kunnes jäi auton alle heidän ollessa neljä kuuta vanhoja. Mäkyn, Kuutin, Oskan ja Nuhtan täytyi siis oppia pärjäämään omillaan. He pysyivät jonkin aikaa yhdessä, mutta noin puolen vuoden iässä Kuuti päätti jättää siskonsa ja lähteä rakentamaan omaa tarinaansa. Kuutia ei sen koomin näkynyt. Mäkky ja hänen kaksi siskoaan selviytyivät tiiviissä kolmenkoplassa, mutta mitä enemmän he kasvoivat, sitä vaativammaksi ja itsekkäämmäksi Oska muuttui. Vähän yli vuoden iässä Mäkky ja Nuhta päättivät lopulta karkottaa Oskan heidän pienestä laumastaan, ja lähettää hänet selviytymään omillaan. Tämän jälkeen Mäkky ja Nuhta päättivät ryhtyä vaeltaviksi kissoiksi – he kulkivat ympäri kaksijalkalaa, peltoja ja metsiä, ja oppivat haastamaan muita erakoita heidän saaliistaan helpomman ruoan saamiseksi. Kaksikko kohtasi matkallaan monia vihamielisiä, reviiritietoisia sekä kumppanimielessä kiinnostuneita kissoja, joilta he saivat itseään puolustaa. Toisistaan huolehtiminen ja tiiminä eläminen hioi Mäkyn ja Nuhdan suhteen vahvaksi ja läheiseksi, ja he oppivat tukeutumaan toisiinsa. Siskoksista kehittyi elämän myötä karaistuneita, itsevarmoja taistelijoita, jotka eivät vähällä vaaraa kavahda.
Tämä toimikin erinomaisesti heidän hyväkseen, kun Mäkky ja Nuhta kohtasivat Ylvässisarten lauman lähellä metsäjärveä. Yksinomaan naaraista koostuva yhteisö kiehtoi kaksikkoa, joka oli joutunut kollien koiteltaviksi lukemattomia kertoja, ja he päättivät antaa Ylvässisarille mahdollisuuden tarjota jotain vakaampaa, kuin ikuinen vaeltaminen. Mäkky ja Nuhta viihtyivät Ylvässisarten seurassa eikä mennyt aikaakaan, kunnes Maaemo siunasi kaksikon, ja he saivat toteemikasvinsa – Mäkylle hunajakukka, ja Nuhtalle ruusu. Matriarkka Fioriren johdon alla Mäkystä kehittyi erinomainen kauriinmetsästäjä, siinä missä Nuhta pystyi toteuttamaan huolehtivaa luonnettaan, ja opetella yrtti- ja parannustaitoja. Nuhta haaveili omista jälkeläisistä, ja otti mielellään osaa lauman nuorukaisten kasvattamisessa ja kouluttamisessa, jotain josta Mäkky ei koskaan oppinut nauttimaan. Kun kaksikko oli ollut Ylvässisarilla noin vuoden, Nuhta tapasikin kuljeskelevan kollin, ja päätti toteuttaa haaveensa. Valitettavasti sitä ei kuitenkaan koskaan toteutunut – rutiininomaisella metsästysreissulla Nuhta joutui pahoin kauriin tallomaksi muutama viikko eteenpäin, ja menehtyi vammoihinsa pian sen jälkeen. Mäkky oli samaisessa metsästyspartiossa, eikä koskaan anna itselleen anteeksi ensinnäkään sitä, että edes pyysi Nuhtaa mukaansa metsästämään, vaikka tiesi siskonsa alkavasta tiineydestä, mutta varsinkaan sitä, ettei pystynyt pelastamaan siskoaan.
Tapaturman jälkeen Mäkystä tuli kiivas ja itsepäinen kiusankappale. Hän oli menettänyt viimeisenkin perheenjäsenensä synnyinperheestään, mikä oli hänelle valtava menetys ja aihe suruun. Mäkky ei vain koskaan oikein osannut prosessoida traumaansa, mikä johti epämiellyttävään käytökseen. Siispä Fiorire, sen aikainen matriarkka, päätti laittaa Mäkyn pukemaan riimun, josta hän on pitänyt kiinni tähän päivään asti. Nuhtan kuoleman jälkeen Mäkky on joutunut sopeutumaan uudestaan Ylvässisarissa elämiseen yrittäen muodostaa syvempiä ystävyyssuhteita sisariinsa. Hän on myös rauhoittunut jonkin verran etenkin Fioriren kuoleman jälkeen, mutta ei täysin.
Muuta: Erinomainen kauriinmetsästäjä, ja pitää taitoaan korkeassa arvossa. Omaa myös hyvät itsepuolustustaidot. Mäkky on romanttisesti kiinnostunut vain naaraista, mutta on hieman epävarma siitä, voiko hän olla asiasta avoin sisartensa kesken. Ehkä aika näyttää.
Toteemikasvi: Hunajakukka. Symboloi kestävyyttä, voimaa ja vahvatahtoisuutta, mutta omaa varsin ironisen lajikenimen Mäkyn luonteeseen verrattuna.
Asusteet: Kaulan ympärillä oleva tiheäpunoksinen punos on Mäkyn pysyvä asuste. Se koostuu paksummista viiniköynnöksistä sekä ohuemmista, nuoremmista köynnöksen versoista. Kurkun kohdalle on punottu kaksi hunajakukan kukintoa, joiden Mäkky uskoo suojelevan hänen kohtalokkainta paikkaansa. Kaulan asuste on jouduttu tekemään täysin uudestaan parikin kertaa, joista punoksen alla olevat arvet kertovat – asuste on joutunut taistelun tiimellyksen uhriksi. Kaulan asusteen lisäksi Mäkyllä on kasvoillaan samoista materiaaleista tehty riimu, jonka Mäkky on itse koristellut pikkukivillä kuonon päältä ja niskasta, sillä tämä pitää asustetta tukevammin paikoillaan. Tätä asustetta Mäkky ei pidä koko aikaa, ja ottaa sen pois esimerkiksi kauriinmetsästys- tai taistelureissujen ajaksi. Asuste ei alunperin ollut Mäkyn oma vaihtoehto, sillä Fiorire, Inariaedeltänyt matriarkka, laittoi hänet pukemaan asusteen pyrkimyksenä rauhoittaa ja nöyrryttää Mäkyn kiivasta luonnetta – matriarkkana hänellä on voima pidellä Mäkyn vahvaa tahtoa aivan, kuten hän pitelee maailman pahuuttakin. Fioriren menehtymisen jälkeen Mäkky kuitenkin päätti omasta tahdostaan jatkaa riimun pitämistä.
Toiveet: Elää kunniakkaasti Nuhtan muistoa kunnioittaen.
Ropettaja: Rölli
Kp: 0