top of page

Noita

Sukupuoli: Naaras
Klaani: Ylvässisaret
Asema: Sisar

Ulkonäkö: Tumma, kilpikonnakuvioinen naaras. Noidan turkin pohjaväri on musta, ja siinä on valkoisia ja kellanpunaisia alueita. Rinta, vatsa ja takajalat ovat valkoiset, kuten myös kuononvarsi, alaleuka, oikean silmän alaluomi ja korvien sisustaa suojaavat karvat. Kellanpunaista karvaa naaraalla on oikeassa poskessa, selässä ja hännässä. Näillä alueilla on hentoa raidoitusta. 
Noidan ulkonäössä kenties huomattavin piirre on se, että hän on menettänyt oikean silmänsä. Pahan näköinen tuo kohta ei varsinaisesti ole, sillä menetetyn silmän paikalla on vain hennosti erottuvaa arpikudosta. Jäljellä oleva, vasen silmä on väriltään kellertävän vihreä. Silmän arven lisäksi hänellä on vanha koiran puremasta jäänyt arpi vasemmassa takajalassa ja Ylvässisarten kolme lävistysmerkkiä oikeassa korvassa.
Kooltaan suuri, etenkin pitkien jalkojensa ansiosta. Ruumiinrakenteeltaan kuitenkin solakka, oikeastaan hintelä, eikä sen takia kovinkaan voimakas. 
Keskipitkä, sileä ja kiiltävä turkki. Naaraan takajaloissa on pidemmän karvan muodostamat “villahousut”. Kauniin pöyheä, pitkä häntä. Punertavat polkuanturat ja kirsu sekä valkoiset viikset.

Luonne: Rento mutta viekas, arvaamaton kissa. Noidalla on huoleton asenne, eikä hän stressaannu herkästi. Joskus jopa laiska, mutta hoitaa kyllä omat tehtävänsä ja velvollisuutensa. Rentous näyttäytyy myös tämän tästä välinpitämättömyytenä, ja tunteiden suhteen hän saattaa olla melko kylmä. On valmis olemaan tarpeen tullen vakava ja tekemään julmia, järkiperäisiä päätöksiä joissa ei ole tunteille sijaa. 
Noita nauttii siitä, jos onnistuu ulkonäöllään tai käytöksellään pelottamaan muita. Hänellä ei ole tapana kunnioittaa toisten henkilökohtaista tilaa, vaan tulee kernaasti hengittämään toisten niskaan ja suorastaan riemastuu siitä, jos saa toisessa aikaan kylmiä väreitä. Pitää jännityksestä ja juoruista. On myös etevä valehtelija ja halutessaan karismaattinen suostuttelija. (Hyväksi) vitsin kertojaksi Noidasta ei ole, sillä hänellä on varsin vinksahtanut, musta huumorintaju. Jos hän jonkin “hauskan” jutun sanoo, sille ei todennäköisesti naura kukaan muu kuin hän. 
Viekas persoona, joka on taitava etsimään ratkaisuja pulmiin. Noidalta löytyy etenkin strategista älykkyyttä, jolla hän paikkaa heikkoja taistelukykyjään. Taistelun sijaan pyrkiikin ensisijaisesti puhumaan itsensä pälkähästä tai sitten yrittää keksiä vihollisen päihittämiseksi suunnitelman, joka ei vaadi fyysistä voimaa. 
Ei mielellään puhu itsestään ja on taitava viemään keskustelun huomaamatta eri suuntaan, jos se alkaa keskittymään liikaa häneen. Passiivis-aggressiivisuuden mestari, mutta osaa myös suuttua kunnolla. Hyvin suojelevainen, toisinaan jopa omistushaluinen läheistensä suhteen.
Pitää omat tunteensa ja mielipiteensä mieluiten itsellään, paitsi jos kyse on uskonnosta. Maaemoa ylistäessään Noita ei nimittäin sanojaan säästä. Syvästi uskonnollinen ja myös taikauskoinen Maaemon seuraaja, joka tekee lähes mitä tahansa uskon nimeen. 
Sisimmässään rikkinäinen persoona; Noita nimittäin uskottelee itselleen olevansa kirjaimellisesti eri kissa kuin menneisyydessään. Hän ei puhu taustastaan ja toivoo sen pysyvän muilta salassa. Noita saattaa kuitenkin joskus mainita puheissaan nuoren naaraan nimeltään Morella ja puhua siitä, kuinka kyseinen kissa oli naiivi ja vääräuskoinen raukka, joka ansaitsi kohtalonsa. Morellan identiteettiä hän ei sen liiemmin suostu avaamaan. Uskoo olevansa nykyään parempi kissa kuin Morella, mutta ei silti pidä itseään kovinkaan suuressa arvossa.
Vaikka Noita onkin eksentrinen, osaa hän olla myös vilpittömästi mukava kissa, joka on uskollinen laumalleen ja kokee sen perheekseen.

Menneisyys: Naaras, joka nykyään tunnetaan nimellä Noita, syntyi Morella-nimiseksi erakoksi pieneen hylättyyn mökkiin syrjäisään metsän kolkkaan, emonsa ainoaksi pennuksi. Morella oli luonteeltaan pirteä, herttainen ja naiivi, mutta myös kekseliäs ja itsepäinen kissa can do -asenteella. Vartuttuaan aikuiseksi hän halusi nähdä maailmaa, joten hän hyvästeli emonsa ja asettui asumaan lähellä sijaitsevan kaksijalkalan kaduille. Siellä hän rakastui erakkokolliin nimeltään Vilppu, ja pari sai kaksi tytärtä.
Eipä aikaakaan, kun kaksijalkalan alue, jolla tuore perhe asui, joutui pienen, mutta kovakouraisen kissajengin valtaamaksi. Vilppu pelkäsi jengiä ja halusi etsiä perheelleen turvallisemman asuinpaikan, mutta Morella ei suostunut jättämään uutta kotiaan muutaman öykkärin takia. Eräänä aamuna Vilppu oli kadonnut mitään sanomatta, ja Morella jäi yksin pentujensa kanssa vihamielisten kissojen reviirille. Lauman päällikkö, kolli nimeltään Bael ahdisteli ja uhkaili Morellaa, ja naaraalle kävi nopeasti selväksi, että ryhmä oli oikeasti vaarallinen, sekä hänelle että pennuille. 
Päästäkseen eroon Baelista sekä tuon kätyreistä, Morella onnistui johdattamaan verenhimoisen koiran noiden kimppuun. Koira tappoi lähes kaikki kätyrit, mutta suunnitelma lähti käsistä, ja peto hyökkäsi myös Morellan kimppuun, jolloin naaras menetti toisen silmänsä. Verilöylyn jälkeen kävi ilmi, että Bael oli päässyt pakenemaan. Kun taistelun heikentämä Morella pääsi viimein palaamaan pentujensa luo, löytyivät pienokaiset pesäänsä raa’asti surmattuina, Baelin tuoksun ympäröimänä. 
Murheen murtamana Morella jätti kaksijalkalan ja siirtyi asumaan vanhaan kotimetsäänsä, jossa ei ollut enää jälkeäkään hänen emostaan. Yksinolo ja menetykset alkoivat nopeasti vaikuttaa naaraan mielenterveyteen, ja muut lähiseudun kissat alkoivat kutsumaan häntä noidaksi, johtuen naaraan kummallisesta käytöksestä ja huhusta, että hän oli noitunut koiran tappamaan kissajengin. Asuttuaan yksin metsässä monta kuuta, hän kuuli eräältä kulkurilta luonnonläheisestä naaraslaumasta, joka palvoo Maaemoa. Ajatus kiehtoi häntä ja toi hänelle uuden päämäärän: lauman löytämisen ja siihen liittymisen. 
Ennen lähtöään kohti Ylvässisaria naaras kokosi pentujensa haudalle kivistä muistomerkin Morellalle, naaraalle, joka oli kuollut ja syntynyt uudelleen Noitana. 

Muuta: Noidalla on emonsa opetuksen ansiosta hyvä yrttitietämys, parantajan taidot sekä yleinen oppineisuus luonnosta. Koska naaras ei ole fyysisesti voimakas, taisteleminen ei ole hänen vahvuutensa. Keskiverto metsästäjä. Suorittaa kauriiden metsästyksessä kuitenkin rooleja, jotka eivät vaadi paljoa voimaa.
On tassuistaan näppärä ja siksi hyvä myös asusteiden punomisessa. Pitää eläinten sisusten ja luiden tutkimisesta, mikä saattaa aiheuttaa muissa kissoissa inhoa tai vähintäänkin ihmetystä.
Pentujen traumaattisen menetyksen vuoksi Noita ei osallistu laumassa pentujen hoitamiseen. Nuorempia kissoja hän kuitenkin mielellään kouluttaa ja neuvoo. 

Toteemikasvi: Lehtikuusi. Symboloi hänen sisuaan, tahtoaan suojella laumaa ja kykyään selvitä vaikeuksista. Noidalle itselleen kasvi merkitsee myös uudelleensyntymistä ja sitä, kuinka usko Maaemoon suojelee häntä maailman pahuudelta. 

Asuste: Kaulan ympärille sidottu heinistä ja lehtikuusen oksista punottu kaulapantaa tai rusettia muistuttava asuste. Sitä koristavat useat lehtikuusen kävyt sekä rastaan pääkallo. 

Toiveet: Maaemon palveleminen ja Ylvässisarten hyvinvoinnista huolehtiminen. 

Ropettaja: Ohrarieska

Kp: 42

bottom of page