Sera
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Ylvässisaret
Asema: Sisar
Ropettaja: Sinikko
Kp: 22
Ulkonäkö: (Poikkeaa hieman kuvasta) Mustavalkoisen naaraan tummia kasvoja kehystävät lumenvalkeat pitkät ja huiskamaiset viikset. Hänellä on musta terävälinjainen nenä, jonka ympäriltä valkoiset karvat häivettyvät sulavasti mustaan. Valkoinen yhdistyy leuasta kaulaan sekä kaulasta rintaan muodostaen ensin kapeahkon viirun ja rintakehän alaosassa suuremman alueen. Hänen vatsansa on kuitenkin musta. Kissan polkuanturatkin ovat mustat vaikkakin kuluneet hieman harmahtaviksi kovassa maastossa liikkumisen vuoksi. Naaraalla on lisäksi lyhyet valkoiset sukat jokaisessa tassussaan - etutassuissa niin lyhyet, että ne peittävät kokonaan vain keskimmäiset varpaat. Myös hännänpää on kissalla valkoinen saaden kokonaisuudessaan hänen turkkinsa muistuttamaan bordercollien väritystä. Kissan turkki on yleisesti lyhyttä, sileää ja suhteellisen ohutta, joten talvet ovat hänelle joskus vaikeita. Naaraalla on vahvat lavat sekä jalat tehden hänestä kuitenkin kestävän kulkijan ja kiipeäjän, sekä vankoittaen hänen olemustaan. Kooltaan hän on keskiluokkaa. Hänen silmänsä ovat syvänruskeat antaen auringonvalossa häivähdyksen kullasta.
Luonne: Ulospäin vakavamielinen naaras esiintyy muulle laumalle tavallisesti asiallisena ja ahkerana jäsenenä, lähes kuin työntekijänä, mutta pyrkii rentoutumaan hieman valittujen ystäviensä kanssa. Tällöin hän lakkaa kuuntelemasta päätään, joka syöttää kissalle jatkuvasti uusia tapoja olla hyödyllinen laumalle. Tämä on alitajuntainen tapa, jolla naaras yrittää korvata pelastamisensa varmalta kuolemalta. Huolehtivaisuus, suunnitelmallisuus ja varovaisuus ovat myös piirteitä, jotka naaras on perinyt emoltaan sekä tämän menettämisestä. Hän on usein tiukka, kun kyseessä on turvallisuus ja suunnitteleekin suuremmat metsästysretket niin, että kaikkien loukkaantumisriski olisi mahdollisimman pieni. Piirteet näkyvät tavallisen huolellisen työn lisäksi hänen suhtautumisessaan sääntöihin ja lauman tapoihin. Naaras onkin erittäin laumanmielinen, eikä ole epäröinyt Maaemoa kertaakaan tuosta opittuaan, vaikkei olekaan syntynyt laumaan. Mikäli hän huomaa jonkun taivuttavan tai jopa rikkovan lauman sääntöjä, huomauttaa tämä kissaa asiasta ja tarpeen tullen kertoo asiasta matriarkalle. Hän ärsyyntyy helposti vastaansanomista ja osaa iskeä kovin sanoin takaisin, mikä pätee erityisesti tilanteissa, joihin liittyy vaara loukkaantumisesta. Henkilökohtaisemmissa keskusteluissa ja tilanteissa saattaa naaras tuntea epävarmuutta sekä hämmennystä. Etenkään lisääntymiseen vaadittujen kollien kanssa hän ei ole kovin luonteva.
Menneisyys: Seran emo Viivi alkoi odottaa pentuja kotikisuna ollessaan, ja tietäessään mitä niille kaksijalkojen käsissä kävisi, hän karkasi kaksijalkalan läheiseen metsään. Viivi synnytti erakkona yhden pennun, tyttären, mutta sairastui vajaan kuukauden kuluttua vakavasti eikä kyennyt enää saalistamaan itselleen tai pennulleen. Vähän metsästä löytämänsä ruuan hän antoi pennulle, joka tämän ansiosta pysyi hengissä. Loppuhetkillä pyrki Sera helpottamaan emonsa oloa keräämällä tuolle kauniita valkovuokkoja Kukkakedolla saaden niistä itselleen myrkytyksen nielaistuaan niiden osia ja mehua suuren määrän sekä lisäksi oman nuoruutensa ja heikon kehonsa altistamina. Sera vaipui emonsa vierelle suureen valkovuokkopetiin, josta Ylvässisarten lauma heidät myöhemmin löysi. Tässä vaiheessa oli Viivi kuitenkin jo menehtynyt ja hänet haudattiin Kukkakedon laidalle erään koivun juureen. Seran sen sijaan pelasti lauman matriarkka yrteillään. Sera kasvatettiin laumassa muiden pentujen tavoin - lähes kaikki osallistuivat hänen opetukseensa ja huolenpitoonsa. Hän sai toteemikasvinsa noin 1,5 vuoden ikäisenä ja toimii nyt laumassa aikuisena sisarena.
Toteemikasvi: Seran toteemikasvi on valkovuokko, joka symboloi puhtautta, viatonta rakkautta ja menetystä.
Asuste: Sera käyttää emonsa ruskeaa kaulapantaa, jonka reikiin on työnnetty valkovuokon kukkia sekä lehtiä. Naaras pitää myös yhä kukkien keruusta, minkä vuoksi hänen vasenta etujalkaansa kiertää välillä hämähäkinseittinauha, johon hän saattaa työntää löytämiään kasvinvarsia.
Muuta: Vaikka naaras ei ole kovin sosiaalinen, hän pitää silti pentujen ja nuorten kissojen opettamisesta ja kasvattamisesta, sillä kokee olevansa sillä tavoin hyödyllinen. Hänellä on herkkä vatsa pentuaikaisen myrkytyksensä vuoksi. Naaraan herkkua ovat pienet jyrsijät, lintuja hän puolestaan enimmäkseen välttelee. Kissa on taitava oravanmetsästäjä vahvojen jalkojen ja lapojensa vuoksi; hän pystyy sekä loikkaamaan korkealle että ponnistamaan puunrunkoja pitkin ylös. Hän on erinomainen tunnistamaan eri kasvilajeja, mutta ei osaa aina niiden käyttötarkoituksia, vaikka onkin aiheesta kiinnostunut.