Riekotähden valtakausi  |  2020-
Varjoklaanissa edellisen päällikön kuoltua nousi valtaan Riekotähti, impulsiivinen ja syvästi sekaverisiä vihaava persoona. Riekotähden valtakautena Varjoklaani kutistui vain varjoksi entisestään: Riekotähti keskitti harjoitukset taisteluharjoituksiin, aiheuttaen näin nälänhätää klaanilleen. Hän tulehdutti välit muihin klaaneihin, hyökkäsi kerran Tuuliklaaniin ja kahdesti Myrskyklaaniin. Nälkiintyneitä varjoklaanilaisia kaatui taisteluissa kuin heinää, ja viimeiseen taisteluun Riekotähti otti jopa kuningattaret, klaaninvanhimmat ja isoimmat pennut mukaan. Riekotähden suhtautuminen sekaverisiin oli ehdoton, ja hän teloitutti klaaninsa edessä usean sekaverisen. Hän hallitsi klaaniaan kaikin tavoin: piti heitä pelon avulla otteessaan, valitsi kumppanit naaraille jo nuorella iällä kitkeäkseen pois sekaverisyyttä, ja uhkasi jokaisen häntä vastaan nousseen perhettä. Esimerkkinä tästä toimii Myrskyklaania vastaan käydyssä taistelussa tapahtunut välikohtaus: Viistoraita, Varjoklaanin kokenein soturi, ei suostunut surmaamaan Myrskyklaaniin muuttanutta tytärtään Kehrääjäkutsua Riekotähden käskystä. Tämän vuoksi Riekotähti teloitutti sekä Kehrääjäkutsun, Viistoraidan, että Kehrääjäkutsun veljen Siiliturkin ja Viistoraidan kumppanin, entisen parantajan Laventelikasvon.

 

 

Kuilukynsi & Ennustuskolmikko  |  2020 - 2022
Myrskyklaanista metsäpalon jälkeen lähtenyt Virheaskel oli katkeroitunut entiselle klaanilleen ja suvulleen niin, että koulutti pojastaan Kuilusta armottoman ja tunteettoman taistelijan. Kuilulla oli isänsä silmissä vain yksi tarkoitus: tuhota Myrskyklaani ja etenkin pilata velipuolensa Vaahterasumun elämä. Kuilu päätyi Myrskyklaaniin, saaden nimekseen Kuilukynsi, ja esitti luottamuksen arvoista soturia virheettä kaksi vuotta. Hänestä muodostui muiden silmissä yksi klaanin taitavimmista sotureista. Todellisuudessa hän oli tähän mennessä syyllinen muun muassa Pujopilkun, Vahveropennun, Vaistopennun ja Vesikallion kuolemiin. Tänä aikana Myrskyklaanin ja Varjoklaanin parantajat saivat mystisen ennustuksen Tähtiklaanilta:
“Yksi ulkopuolinen uhkaa, verta tiedoillaan vuodattaa, vain sekaverinen voi vastaan laittaa, ja rauhan palauttaa.”
Ennustuksen ‘sekaverinen’ viittasi Varjoklaanin Kiirasvalheen ja Myrskyklaanin Mesikukan pentuihin, Peuratassuun, Viklotassuun ja Pihkatassuun. Tätä ei kuitenkaan ymmärretty, vaan sekaveriviha jatkoi kasvamistaan etenkin Varjoklaanissa.
Kuilukynnen juoni saavutti tavoitteensa, kun hän lavasti Vaahterasumun syylliseksi Surmakynnen murhaan. Vaahterasumu karkotettiin yhdessä kumppaninsa Aurinkokajon kanssa klaanista, ja Kuilukynsi sai jäädä tuhoamaan Myrskyklaania sisältä päin vielä lisää; hänen uhreikseen päätyivät vielä mm. Tuomikasvo ja Niittylumo. Lopulta hän jäi kiinni murhatessaan Varjoklaanin Jääsirpaleen klaanien rajalla, kun ennustuskolmikko näki hänet. Viklotassu kiirehti kertomaan asiasta Myrskyklaanille, Pihkatassu ja Peuratassu Varjoklaanille. Varjoklaanin päällikkö Riekotähti ei kuitenkaan kuunnellut kaikkea, mitä kaksikolla oli sanottavana, vaan julisti hyökkäyksen Myrskyklaaniin kostaakseen Jääsirpaleen kuoleman - toimien näin juuri niin kuin Kuilukynsi halusi. Vaahterasumu ja Aurinkokajo ehtivät takaisin leiriin löydettyään Virheaskeleen kertomaan tekosistaan juuri ennen Varjoklaanin hyökkäystä, vain hieman Viklotassun jälkeen, lyöden näin viimeisen naulan Kuilukynnen juonien arkkuun.
Lopputaistelu oli molemmille klaaneille armoton, mutta lopulta ennustuskolmikko sai Kuilukynnen hengiltä ja Varjoklaani oli menettänyt niin paljon jäseniään, että loput perääntyivät. Tapahtuma iski etenkin Myrskyklaanin luottamuksen ulkopuolisiin täysin pohjamutiin.

 

 

Kaksijalkoja nummilla  |  06/2022
Tuuliklaanin alueella liikkui kaksijalkoja viherlehden aikoihin. Ne aiheuttivat haittaa paitsi ajamalla riistan pakoon alueelta, myös päästämällä koiriaan Tuuliklaanin reviirille. Kaksijalat saivat koiriensa avulla vangittua klaanin soturin, Haukanlennon, sekä tapettua Koivuhuurteen ja Varpusviiman.




Saukotus  |  2020
Jokiklaanin leiriin hyökkäsi kolme saukkoa lehtikatona, kun Jokiklaani oli kalastanut onnistuneesti ison kasan lohia niiden vaelluksen aikaan. Lohien perässä olevat saukot tekivät pahaa jälkeä leirissä, eikä menetyksiltäkään vältytty: klaanin soturi Helläsydän kuoli myöhemmin saukoilta saamiinsa vammoihin. Uuvuttavan taistelun jälkeen kaksi saukoista saatiin tapettua, ja jäljellä oleva pakeni pois leiristä. Jokiklaani lahjoitti toisen saukoista myöhemmin Myrskyklaanille hyväntahdoneleenä.




Puuma  |  10/2019 - 04/2020

Vastoinkäymiset palasivat klaanien keskuuteen, kun reviireillä alkoi kierrellä yksinäinen puuma. Puuma oli aivan liian vahva voitettavaksi taistelemalla, ja se ehti tappaa lukemattomia kissoja. Peto saalisti kissoja ruuakseen, välittämättä lainkaan klaanilaisten hanakasta vastarinnasta. Puuma esimerkiksi hyökkäsi Varjoklaanin kokoontumispartion kimppuun, tappaen kaikki siihen kuuluneet paria poikkeusta lukuunottamatta. Klaanit pelasti lopulta Tuuliklaanin Jokitähti. Kun puuma uskaltautui hyökkäämään kokoontumisaukealle kesken täydenkuun, Jokitähti kiinnitti sen huomion itseensä. Kolli johdatti puuman perässään rotkoon, uhraten näin henkensä klaanien hyväksi.

​

​

​

Kuolonkuume     |    11/2018 - 02/2019

Klaanien alku uusilla reviireillä ei ollut helppo. Vieraaseen ympäristöön ja sen riistaan tottumattomien kissojen keskuudessa alkoi levitä tauti, joka heikensi sairastuneen yleiskuntoa, vei tältä voimat ja lopulta tappoi tämän. Kuolonkuumeeksi ristitty epidemia vei monen kissan hengen, eivätkä kissat loppujen lopuksi saaneet koskaan tietää, mikä epidemian aiheutti. 

 

​

​

Järven metsäpalo ja vaellus    |    08-11/2018

Pitkään jatkunut kuumuus ja kuivuus kurittivat klaaneja pitkään ja kärjistyivät lopulta tuhoisaksi metsäpaloksi. Palo sai alkunsa kaksijalkojen Hevospaikalta ja levisi nopeasti kuivassa kasvustossa koko järven ympärystöön. Klaanikissat pakenivat läpi reviirien kohti kaksijalkalaa, sillä uskoivat, että tuli pysäytettäisiin siellä. Niin kävikin; palo saatiin pysäytettyä ukkospolun kohdalle, mutta tuhot olivat klaanikissoille järkyttävät: Melkein puolet jokaisesta klaanista menehtyi joko tulen keskelle, palosta saamiinsa vammoihin tai savun liikaan hengittämiseen, ja koko järven ympäristö tuhoutui täysin. Eloonjääneet klaanikissat kokoontuivat Taon lauman luokse suojaan, mutta tiesivät, ettei paluuta järvireviireille todennäköisesti ollut.
Parin päivän kuluttua lähtenyt tarkastuspartio varmisti asian; yksikään reviireistä ei ollut säästynyt, eikä lähestyvä lehtikato antanut aikaa odottaa kasvien uudelleen kasvamista ja riistan palaamista. Siksi klaanien oli lähdettävä. Taon lauma säästi klaanit suuremmalta pähkäilyltä kertomalla kaukaisista metsäreviireistä, jotka olivat olleet muinaisten klaanien asuinpaikka ennen järveä. Klaanikissat tiesivät tietenkin tarinan, mutta epäröivät lähtöä; olisivatko metsäreviirit asuinkelpoiset, jos kerran klaanit joutuivat taannoin jättämään ne kaksijalkojen ja petojen vuoksi?
Saatuaan enteen Tähtiklaanilta klaanikissat kuitenkin uskaltautuivat lähtemään riskialtiille matkalle, ja jälleen Taolaisten kanssa solmitusta ystävyydestä oli apua: Taolaiset tiesivät kertoa, että lyhyin ja helpoin reitti metsäreviireille ei suinkaan kulkenut samaa vuorireittiä, jota klaanit olivat aikoinaan kulkeneet. Sen sijaan klaanit taivalsivat matkansa ukkospolkujen viertä pitkin.
Matka oli väsyttävä mutta sujui ilman sen suurempia ongelmia, ja klaanit saapuivat kolmannen päivän iltana Korkokiville. Seuraavana päivänä he jatkoivat matkaansa Nelipuulle - nykyiselle Kokoontumisaukealle - ja lähettivät partion kiertämään reviirit. Tämän jälkeen klaanit saivat alueen jaettua keskenään ja asettuivat uusille reviireilleen.

​

​

​

 

Kaksijalkakriisi   |   10/2016 - 08/2018

Kaksijalkojen uhka oli aina ollut etäinen ja epätodennäköinen: ne häiritsivät silloin tällöin klaaneja ja päästivät ajoittain koiransa riehumaan järvelle, mutta suurta vahinkoa ne eivät olleet aiheuttaneet. Asia muuttui erään lehtisateen aikana, kun kaksijalat alkoivat järjestelmällisesti nappaamaan metsäkissoja. Kaksijalat ottivat kissoja kiinni ansoilla, käsin ja lopulta myös koirien avulla, eikä metsässä ollut enää turvallista kulkea. 
Kaksijalat vangitsivat nappaamansa kissat eri paikkoihin; hylättyihin latoihin, kellareihin ja häkkeihin. Suurin osa kissoista kuitenkin päätyi kaksijalkalassa olevalle kissatarhalle, josta kissoja sitten sijoitettiin ihmiskoteihin kotikisuiksi. Klaanikissoja tälle tarhalle päätyi lopulta parikymmentä. Osa heistä joutui kotikisuiksi, mutta suuri osa pelastettiin Taon lauman avulla. Kotikisuiksi päätyneet klaanikissat etsittiin ja pelastettiin, ja kateisiin jäi vain kaksi klaanilaista; Varjoklaanin Soraviiksi ja Myrskyklaanin Ilveshalla. Heistä Soraviiksi palasi omin voimin myöhemmin klaaniin. Jokiklaanin parantaja Esikkolampi taasen päätti jäädä omasta tahdostaan kotikisuksi. 
Kaksijalat jatkoivat kissojen nappaamista pelastusoperaation jälkeenkin, mutta lopullisen pisteen tälle löi metsäpalo: kaksijalat uskoivat palon tappaneen villikissat.

​

​

 

 

Tao vs. Diablo   |   07/2018

Kaksijalkakriisiin ei tuntunut löytyvän ratkaisua klaanien omalta taholta, ja onneksi apu löytyi järven ulkopuolelta: Kaksijalkalassa asustava Taon liitto oli kuullut napatuista kissoista, käynyt tarhalla ja päättänyt auttaa klaanikissoja. Heidän lähettinsä Reika ja Ollie toivat viestin klaaneille: Tao auttaisi klaaneja, jos klaanit vastineeksi auttaisivat Taoa. Taon laumalla oli ongelmia vihollislauman kanssa, joten he tekivät sopimuksen klaanien kanssa: Klaanit auttaisivat Taolaisia voittamaan Diablon lauman taistelussa, ja Taolaiset auttaisivat klaanikissat pois kissatarhalta. 
Pelastuspartioon lähti jokaisesta klaanista 3-5 kissaa. Heidän tehtävänään oli kouluttaa Taolaiset taistelemaan ja johtaa heidät sitten voitokkaaseen taisteluun Diablon laumaa vastaan. Kaikeksi onneksi taistelun lopputulema oli haluttu: Diablo surmattiin ja tämän lauma hajosi. Valitettavasti Jokiklaanin Ruokoraita kuoli taistelussa. 
Paranneltuaan haavojaan pari päivää kissat siirtyivät pelastamaan tarhalle lukittuja tovereitaan. Heidät saatiin ongelmitta ulos, ja klaanikissat pääsivätkin pian palaamaan takaisin kotiinsa.

​

​

 

 

Myrskyklaani vs. Tuuliklaani   |   01/2018

Ankara lehtikato vaati veronsa jokaisessa klaanissa, ja lopulta Tuuliklaanin tuore päällikkö Sirpaletähti päätti ratkaista tilanteen alueenvaltausyrityksellä. Sirpaletähti johti Tuuliklaanin Myrskyklaanin leiriin vaatien lisää maata heiltä, mutta Kajotähti ei suostunut vaatimukseen. Sirpaletähti päätti ottaa haluamansa voimalla, ja käski soturiensa hyökätä. Taistelu oli pitkä ja hieman liian tasaväkinen, sillä molemmat puolet kärsivät kovia vaurioita. Taistelun seurauksena muiden muassa Kajotähti menetti viimeisen henkensä, jättäen paikkansa päällikkönä Vinhatähdelle. Tuuliklaani hävisi taistelun, ja Sirpaletähti jätti paikkansa päällikkönä Sadetähdelle, lähtien maanpakoon klaanistaan. Hyökkäyksen vuoksi Tuuliklaanin ja Myrskyklaanin välit pysyivät nihkeinä aina metsäpaloon saakka.

​

​

 

 

Paluu elävien kirjoihin   |   02/2016

Kissojen keskuudessa tuntemattomasta syystä (aka sivuston ystävänpäivätapahtuman seurauksena) muutama Tähtiklaanin kissa sai palata päivän ajaksi elävien pariin. Nämä kissat olivat joko kuolleet nuorena tai epäoikeudenmukaisesti, eivätkä olleet ehtineet hyvästellä läheisiään. He saivat viettää päivänsä rakkaidensa seurassa, mutta illan koittaessa he palasivat Tähtiklaanin riveihin. 

​

​

 

 

Sairausepidemia - Tähtirikko   |   08-09/2015

Lehtisateen alku vaikutti täysin lohduttomalta, kun klaanien keskuuteen puhkesi tuntematon tauti. Sairaus vei tartunnan saaneelta voimat hetkessä flunssan kaltaisilla oireilla, mutta äityi pian kivuliaaksi ja sietämättömäksi säryksi, joka lopulta sai kissan elimistön romahtamaan. Tauti tarttui hyvin herkästi, ja moni klaanikissa kohtasikin loppunsa tällä tuskallisella tavalla.
Tartuntavaaran vuoksi sairastuneet eristettiin Myrskyklaanin reviirillä olevaan vanhaan mäyränpesään, jossa sairastuneet käytännössä katsoen odottivat kuolemaansa. Toivo vaikutti jo menetetyltä, kun Tähtiklaani lopulta antoi kuudelle kissalle enteen:
"Kuolema kukatta odottaa, henkiä lähtö surettaa, kuusi pelastavaa sielua Tähtiklaanin taa, hakemaan valkoista apua."   
Enteen saaneet kissat lähtivät etsimään "valkoista apua", tietämättä, kuinka moni heidän tovereistaan kuolisi sillä aikaa kun he olivat poissa. Lopulta he löysivät etsimänsä: valkoisen, harvinaisen kukan, joka toimi vastalääkkeenä sairauteen. Matkalaiset palasivat välittömästi kallis lasti mukanaan, ja saivat pelastettua monta tartunnan saanutta. Siitä huolimatta epidemia oli yksi tuhoisimmista klaanien historiassa.

​

​

 

 

Kylmyys   |   01/2015

Lehtikadon keskivaiheet ovat perinteisestikin vaikeita klaaneille, mutta vuonna 2015 pakkanen kiristyi ennen näkemättömiin lukemiin. Kylmyys tappoi suurimman osan metsän riistaeläimistä, ja klaanit olivat lähellä nälänhätää. Ahdinko ajoi kissat rajanylityksiin ja riistavarkauksiin, ja lopulta se kärjistyi taisteluun Myrskyklaanin ja Tuuliklaanin rajapartioiden välillä: Myrskyklaani päätti ottaa takaisin sen alueen, jonka Tuuliklaani oli heiltä vallannut liittoutumalla Jokiklaanin kanssa. Myrskyklaani voittikin taistelun ja sai alueensa takaisin, mutta maksoi siitä varapäällikkönsä Saarnihallan hengellä.

​

​

 

 

Myrskyklaani vs. Joki- ja Tuuliklaani   |   01/2015

Graniittisodan rauha ei kestänyt kauaa ja vaikea lehtikato kärjistyi jälleen kerran taisteluksi, kun Jokiklaani ja Tuuliklaani yhdistivät voimansa hyökätäkseen Myrskyklaanin leiriin. Jokiklaani sai tästä palkaksi pienen alueen maata Tuuliklaanilta, ja Tuuliklaanilla oli tavoitteena saada itselleen Myrskyklaanilta leveä rantakaistale rajajoen toiselta puolelta. 
Taistelu oli kaikkea muuta kuin tasaväkinen, ja sen lopputulos oli alusta asti selvä. Ensimmäistä kertaa aikoihin Myrskyklaani joutui taipumaan omassa leirissään ja suostumaan Tuuliklaanin päällikön Riihitähden vaatimuksiin. Kuusitähti luovutti Riihitähdelle vaaditun alueen, mutta sota oli kaikkea muuta kuin ohi.
"Ensi kerralla joudutte tappamaan meistä jokaisen. Myrskyklaani ei enää peräänny."
 

​

 

 

Graniittisota   |   11/2014

Klaanien välit olivat kireämmät kuin koskaan, ja rajanylityksistä oli tullut liki arkipäivää. Lopulta Myrskyklaanin Liekkitähti lähetti muihin klaaneihin viestin, jonka mukaan erimielisyydet selvitettäisiin seuraavana auringonhuippuna Kokoontumissaarella - joko puhuen tai taistellen.
Jokiklaanin Laikkutähti ja Tuuliklaanin Riihitähti olivat tunnettuja jääräpäisyydestään, joten puhuminen ei tuottanut tulosta. Kuten jokainen oli jo arvannutkin, syttyi tilanteesta taistelu. Jokainen klaani halusi osoittaa, että oli kaikista vahvin, eikä tilanne kääntynyt pitkään aikaan kenenkään eduksi. Klaanien verta vuodatettiin turhaan ja pitkään, eikä Graniittisota suotta ole yksi klaaninvanhimpien lempiaiheista. 
Taistelun päätti päälliköistä ainoa, joka oli täysin tätä sotaa vastaan: Varjoklaanin Graniittitähti. Kolli ei ollut johtanut itse klaaniansa taisteluun, vaan oli jättänyt tehtävän varapäällikölleen, kieltäytyen osallistumasta turhaan sotaan. Graniittitähti kuitenkin palasi klaaninsa rinnalle taistelun ollessa jo käynnissä, vaikka yrittikin loppuun asti puhua muille järkeä päähän. 
Laikkutähti ja Riihitähti olivat käymässä yksin tuumin Liekkitähden kimppuun, mutta Graniittitähti ennätti väliin. Kahden naaraspäällikön kynnet viilsivät varjoklaanilaisen kaulaan kuolettavat haavat, ja taistelu päättyi siihen paikkaan. Jokaisen huomio kiinnittyi Graniittitähteen, ja hänen klaanitoverinsa riensivät päällikkönsä avuksi, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Graniittitähden viimeiset sanat tulevat kuitenkin elämään vielä pitkään klaanien keskuudessa.
"Älkää antako minkään sumentaa oikeudentajuanne, ja ammentakaa voimaa toisistanne. Synkimpinäkin aikoina on aina toivoa. Vaikka pelko hämärtäisi näkömme, aina on valo joka loistaa pimeyteen. Jo pienikin määrä rohkeutta voi kääntää sodan kulun."
Liekkitähti nimesi sodan lopulta Graniittisodaksi, jotta kukaan paikalla ollut ei unohtaisi Graniittitähden oikeudenmukaisuutta. Tänäkin päivänä Graniittitähteä pidetään kuin oikeudenmukaisuuden ruummiillistumana, ja hänen nimensä elää legendana klaanien keskuudessa.
"Katsokaa ympärillenne, ja kertokaa, mitä näette. Joku saattaa vastata 'vihollisen' tai 'eri klaanin soturin'. Mitä Graniittitähti näki ja halusi meidän näkevän, on kaltaisensa."

​

​

 

 

Pimeyden taistelu   |   08/2014

Pimeyden metsän murhaajat voimistuivat päivä päivältä, ja lopulta he palasivat eläviin. Kagen ja Josen johdolla he suunnittelivat tuhoavansa klaanit täysin. Klaanien ja Pimeyden välille syttyi taistelu, joka koitui monen klaanikissan kohtaloksi: Pimeyden kissat pyrkivät vain tappamaan, joten he olivat täysin erilaisia vastustajia kuin klaanikissat olivat kohdanneet. Myös Tähtiklaanista oli muutama kissa taistelemassa klaanien puolella, mutta siitä huolimatta taistelu vaikutti hetken aikaa täysin yksipuoliselta.
Taistelu oli todellinen verilöyly, mutta kaikeksi onneksi klaanit onnistuivat voittamaan sen. Kuolleisiin kuului mm. Myrskyklaanin päällikkö Tuhkatähti, ja Tähtiklaanista Tyhjyyteen joutui Myrskyklaanin Pintapisara. Kuolleet Pimeyden metsän kissat puolestaan joutuivat vain takaisin Pimeyteen - heistä kukaan ei joutunut Tyhjyyteen.

 

​

​

 

Tuhoisa myrsky

Yksi klaaneja uusilla reviireillä koetelleista vitsauksista oli Myrskyklaanille osunut rajuilma. Se kaatoi puita leirin reunoilta, sai leirin tulvimaan ja pakotti kissat lopulta pakenemaan Varjoklaanin reviirille. Toipilaspesä murskautui kaatuneen kuusen alle, ja monista pesistä lohkesi palasia niitä päin kaatuneiden puiden vuoksi. Myrskyklaanin leiri oli pitkään yhtä sekamelskaa, mutta klaani pääsi siitä huolimatta palaamaan leiriinsä heti myrskyn loputtua. Menetyksittä ei kuitenkaan vältytty: moni klaanilainen jäi kaatuvien puiden alle tai lipesi sateen liukastamalta polulta alas rotkoon. 

​

​

​

 

Metsän tuho ja Suuri vaellus

Elo Nelipuiden metsässä alkoi käydä mahdottomaksi, kun kaksijalat päättivät muokata alueesta luonnonpuiston. Kaksijalat päästivät erilaisia petoja kuten karhuja, maakotkia, susia ja puumia maastoon ja mylläsivät maat koneillaan. Menetettyään monta toveriaan pedoille klaanit joutuivat tekemään vaikean päätöksen: heidän olisi lähdettävä. 
Tähtiklaani johdatti matkalaiset vuorille. Siellä he tapasivat Kuohuvan veden heimon, jonka apu oli klaaneille korvaamatonta vieraissa ja ankarissa oloissa. Ankaran matkan jälkeen he pääsivät laskeutumaan vuorilta ja saapuivat järvelle. Matka oli vienyt muutaman heikomman klaanitoverin hengen, joten sitäkin suuremmalla syyllä uusien reviirien löytäminen oli klaaneille suuri helpotus. He asettuivat asumaan järvelle, ja metsäreviireistä jäi jäljelle vain eläväinen muisto.