Tuuliklaanin vaikea talvi  |  10/2022 - 05/2023

Tuuliklaanissa koitti erittäin rankka talvi, kun riistan vähyys ja vaikea viheryskäepidemia aiheuttivat nälänhätää ja kuolemaa klaanissa. Kurkiliito, Mesihelmi, Kipinähehku, varapäällikkö Piikkiturkki ja lopulta myös päällikkö Nurmitähti menehtyivät tautiin, siinä missä Tammilampi ja Käärmetassu kuolivat rajataistelussa Jokiklaania vastaan riistavarkauteen liittyen. Vaikeuksien vuoksi Kamomillaviiksi lähti klaanista, ja Nurmitähti vei oman tyttärensä Tähdikkitassun Jokiklaaniin turvaan ajatuksella, että oppilas palaisi kotiin sitten, kun ajat ovat paremmat. Myös Luotoloiske ja Lehtoliekki, tuolloin vielä oppilaita, uskaltautuivat seikkailemaan reviirin rajojen ulkopuolelle, ja päätyivät erakko-Wilman luo, joka vei heidät syömään kaksijalan luokse. Tästä tuli toistuva tapahtuma, ja Luotoloiske ja Lehtoliekki saivatkin nopeasti korjattua laihtuneen painonsa. Siinä missä muiden kylkiluut paistoivat turkista läpi, olivat kaksi oppilasta kylläisiä ja sileäturkkisia. Tämä herätti kiinnostusta myös muissa oppilaissa, ja pian Luotoloiske ja Lehtoliekki eivät olleet enää ainoita, jotka hyödynsivät kaksijalkojen anteliaisuutta. Lopulta Viveca, Wilman toveri, ehdotti, että hän, Wilma, Lex ja muutama muu kulkukissa voisivat liittyä Tuuliklaaniin talven ajaksi, jotta heikentynyt Tuuliklaani saisi tervettä ja hyväkuntoista tukea metsästystä varten. Viveca ja Lex pääsivät kuin pääsivätkin Nurmitähden puheille muulta klaanilta salassa, ja sopimus saatiin aikaiseksi – kulkukissat olisivat Tuuliklaanin lisäjoukkoina talven yli, ja ei yhtään kauempaa. Siispä Viveca, Wilma, Lex, Mateo, Havu, Stella ja Ren muuttivat väliaikaisesti Tuuliklaaniin. Tämä herätti närää osassa tuuliklaanilaisista, mutta oli myös kissoja, joita uudet tulijat kiehtoivat, ja muutamia romanssejakin syntyi, Mateo ja Liljaloiste sekä Havu ja Okakynsi esimerkkeinä. Kun sitten talvi meni ohi ja kulkukissojen oli aika lähteä, päättivät Viveca ja Rin kuitenkin jäädä Tuuliklaaniin ja tulla sotureiksi. Täten Vivecasta tuli Häiveuni ja Rinistä Ruokokynsi. Muut kulkukissat, myös klaanikissaan rakastuneet yksilöt, palasivat takaisin kaksijalkalaan, jossa he asuvat tänäkin päivänä. Kulkukissojen tuki oli korvaamaton apu Tuuliklaanille: kiitos heidän, monet tuuliklaanilaiset selvisivät varmalta nälkäkuolemalta, ja uudet romanssit vahvistivat pienentynyttä klaania tuoreiden pentueiden kautta.

​​​

​​​​

​​​​

​​​​

Riekotähden valtakausi  |  2020 - 2024
Varjoklaanissa edellisen päällikön kuoltua nousi valtaan Riekotähti, impulsiivinen ja syvästi sekaverisiä vihaava persoona. Riekotähden valtakautena Varjoklaani kutistui vain varjoksi entisestään: Riekotähti keskitti harjoitukset taisteluharjoituksiin, aiheuttaen näin nälänhätää klaanilleen. Hän tulehdutti välit muihin klaaneihin, hyökkäsi kerran Tuuliklaaniin ja kahdesti Myrskyklaaniin. Nälkiintyneitä varjoklaanilaisia kaatui taisteluissa kuin heinää, ja viimeiseen taisteluun Riekotähti otti jopa kuningattaret, klaaninvanhimmat ja isoimmat pennut mukaan. Riekotähden suhtautuminen sekaverisiin oli ehdoton, ja hän teloitutti klaaninsa edessä usean sekaverisen. Hän hallitsi klaaniaan kaikin tavoin: piti heitä pelon avulla otteessaan, valitsi kumppanit naaraille jo nuorella iällä kitkeäkseen pois sekaverisyyttä, ja uhkasi jokaisen häntä vastaan nousseen perhettä. Esimerkkinä tästä toimii Myrskyklaania vastaan käydyssä taistelussa tapahtunut välikohtaus: Viistoraita, Varjoklaanin kokenein soturi, ei suostunut surmaamaan Myrskyklaaniin muuttanutta tytärtään Kehrääjäkutsua Riekotähden käskystä. Tämän vuoksi Riekotähti teloitutti sekä Kehrääjäkutsun, Viistoraidan, että Kehrääjäkutsun veljen Siiliturkin ja Viistoraidan kumppanin, entisen parantajan Laventelikasvon. Lopulta, kun Riekotähti uhkasi teloituttaa myös Iltasilmän, koko klaanin rakastaman soturin, saivat varjoklaanilaiset tarpeeksi. Tästä nousi sisällissota, jossa taistelivat Riekotähti ja hänen kannattajansa vastaan muu klaani. Lopulta Kielosiipi, Riekotähden tytär ja Iltasilmän kumppani, oli se, joka vei kaikki Riekotähden loput henget, ja lopetti isänsä valtakauden. Täten Kuurakukka, Riekotähden varapäällikkö ja yksi hänen vastustajistaan, nousi päälliköksi. Jotta rauha palautuisi Varjoklaaniin, kaikki Riekotähden kannattajat karkotettiin Varjoklaanista, mutta ei ilman seurauksia – kostoksi Riekotähden kannattajat myrkyttivät Varjoklaanin reviirin vesilähteet kaksijalkojen aineilla, aiheuttaen harmia ja kuolemaa vielä viimeisenä tekonaan.

​

​

​

 

Kiertonaamion vallankaappausyritys  |  10/2020 – 12/2022

Tällä tarinalla on kaksi päähenkilöä: Kiertonaamio ja Suotähti. Jokiklaanin soturi Kiertonaamio joutui pentuaikanaan emonsa Unikkopilven hylkäämäksi, minkä vuoksi hänestä kasvoi itsekäs, ylpeä ja laskelmoiva kissa. Kiertonaamio oli jo nuorena kunnianhimoinen, mutta hän ei koskaan aiheuttanut muutenkaan omissa nimissään harmia, sen verran fiksu hän oli. Hän halusi valtaa, mutta pyrki sitä kohti terrorisoimalla Jokiklaania salaa kulissien takaa. Hän aloitti johdattamalla kolme saukkoa Jokiklaaniin leiriin (ks. Saukotus alempaa), sitten murhasi silloisen parantajan Sahramiloisteen tuuppaamalla hänet alas rotkon kielekkeeltä, kun Sahramiloiste oli yksin yrttienkeruussa, ja tuhosi sitten parantaja-Tulvayön yrttivarastot, kun iso osa klaanista oli kokoontumisessa. Jokiklaanin päällikkö Suotähti puolestaan oli kokenut soturi, joka syntyi ja kasvoi järvireviireillä, ja joka oli historiallisesti osoittanut kykynsä hyvänä ja oikeudenmukaisena päällikkönä. Suotähdellä oli kauan sitten perhe, kumppani Utukuono ja poika Tyhjätassu, mutta molemmat menehtyivät ennenaikaisesti, eikä Suotähti koskaan onnistunut löytämään itselleen uutta kumppania, vaikka niin halusikin. Tästä epäonnistumisesta syntynyt viha ja kateus muiden parisuhteita kohtaan muutti Suotähteä pikkuhiljaa katkeraksi, radikalisoituneeksi kissaksi, joka halusi aiheuttaa muutoksen hänen pitkään passiiviseen elämäänsä - tekemällä itse Jokiklaanista vähemmän passiivinen muita klaaneja kohtaan. Mutta hän ei voinut tehdä sitä yksin. Kiertonaamion ja Suotähden välille syntyi täten ajan myötä symbioottinen suhde - kun Suotähdelle syntyi epäilys, että Kiertonaamio saattoi olla osan näiden tapahtumien takana, alkoi hän suojelemaan Kiertonaamiota kaikessa hiljaisuudessa, peitellen hänen jälkiään ja perustellen tapahtumia jollain muilla syillä. Suotähti näki, että Kiertonaamio oli avain muutokseen, jonka halusi Jokiklaanille, ja halusi siksi varmistaa, että Kiertonaamio pääsisi varapäälliköksi sitten, kun silloinen varapäällikkö Kuuralumo eläköityisi. Kiertonaamiosta tuli Suotähdelle ikään kuin oma poika, mikä hyödytti Kiertonaamiota, sillä hän yhdessä tukimiehensä Lukkiviiksen kanssa kykeni jatkamaan klaanin terrorisointia ilman seuraamuksia. Tummatuohi, nykyinen Tummatähti, oli kuitenkin aina pitänyt Kiertonaamiota epäilyttävänä, ja parantajan yrttivaraston tuhoamisen jälkeen hän sai kiinni Kiertonaamion juonista, kun selvästi Kiertonaamion värinen karvatuppo oli jäänyt kiinni parantajan pesän seinämään. Suotähti ei kuunnellut Tummatuohen vaatimuksia haastaa Kiertonaamio, joten Tummatuohen täytyi löytää todisteita itse. Monen kuun ajan jatkunut todisteiden etsiminen tuli päätökseen, kun Tummatuohi pääsi salakuuntelemaan Kiertonaamion ja Lukkiviiksen välistä keskustelua seuraavaan heidän terroritekoon liittyen. Kun sitten pari kuuta myöhemmin tuli Kuuralumon eläköitymisen aika, ja Suotähti oli juuri nimittämässä Kiertonaamiota uudeksi varapäälliköksi, kykeni Tummatuohi julistamaan Kiertonaamion rikkeet ja valheet häntä vastaan hyvin perustein, paljastaen Kiertonaamion Marmoriturkin lavastajaksi ja todelliseksi syypääksi terroritekoihin. Klaani vaati Kiertonaamion teloittamista, sillä hänen takiaan olivat kuolleet sekä Sahramiloiste että soturi Helläsydän, mutta Suotähti päätyi kuitenkin karkottamaan Kiertonaamion. Täten Tummatuohi sai klaanin suosion nousta seuraavaksi varapäälliköksi, ja vertaispaineen vuoksi Suotähti joutui nimittämään Tummatuohen varapäällikökseen omaa tahtoaan vastaan. Kiertonaamion tarina päättyi, kun päällikön karkotusvalintaan tyytymätön Tummatuohi metsästi Kiertonaamion tassuihinsa reviirin ulkopuolelta heti seuraavana yönä, ja tappoi hänet niille sijoilleen. Myös Lukkiviiksi joutui karkotetuksi hieman tämän jälkeen, eikä hänestä ole sen koomin kuulunut.

​

​

Kuilukynsi & Ennustuskolmikko  |  2020 - 2022
Myrskyklaanista metsäpalon jälkeen lähtenyt Virheaskel oli katkeroitunut entiselle klaanilleen ja suvulleen niin, että koulutti pojastaan Kuilusta armottoman ja tunteettoman taistelijan. Kuilulla oli isänsä silmissä vain yksi tarkoitus: tuhota Myrskyklaani ja etenkin pilata velipuolensa Vaahterasumun elämä. Kuilu päätyi Myrskyklaaniin, saaden nimekseen Kuilukynsi, ja esitti luottamuksen arvoista soturia virheettä kaksi vuotta. Hänestä muodostui muiden silmissä yksi klaanin taitavimmista sotureista. Todellisuudessa hän oli tähän mennessä syyllinen muun muassa Pujopilkun, Vahveropennun, Vaistopennun ja Vesikallion kuolemiin. Tänä aikana Myrskyklaanin ja Varjoklaanin parantajat saivat mystisen ennustuksen Tähtiklaanilta:
“Yksi ulkopuolinen uhkaa, verta tiedoillaan vuodattaa, vain sekaverinen voi vastaan laittaa, ja rauhan palauttaa.”
Ennustuksen ‘sekaverinen’ viittasi Varjoklaanin Kiirasvalheen ja Myrskyklaanin Mesikukan pentuihin, Peuratassuun, Viklotassuun ja Pihkatassuun. Tätä ei kuitenkaan ymmärretty, vaan sekaveriviha jatkoi kasvamistaan etenkin Varjoklaanissa.
Kuilukynnen juoni saavutti tavoitteensa, kun hän lavasti Vaahterasumun syylliseksi Surmakynnen murhaan. Vaahterasumu karkotettiin yhdessä kumppaninsa Aurinkokajon kanssa klaanista, ja Kuilukynsi sai jäädä tuhoamaan Myrskyklaania sisältä päin vielä lisää; hänen uhreikseen päätyivät vielä mm. Tuomikasvo ja Niittylumo. Lopulta hän jäi kiinni murhatessaan Varjoklaanin Jääsirpaleen klaanien rajalla, kun ennustuskolmikko näki hänet. Viklotassu kiirehti kertomaan asiasta Myrskyklaanille, Pihkatassu ja Peuratassu Varjoklaanille. Varjoklaanin päällikkö Riekotähti ei kuitenkaan kuunnellut kaikkea, mitä kaksikolla oli sanottavana, vaan julisti hyökkäyksen Myrskyklaaniin kostaakseen Jääsirpaleen kuoleman - toimien näin juuri niin kuin Kuilukynsi halusi. Vaahterasumu ja Aurinkokajo ehtivät takaisin leiriin löydettyään Virheaskeleen kertomaan tekosistaan juuri ennen Varjoklaanin hyökkäystä, vain hieman Viklotassun jälkeen, lyöden näin viimeisen naulan Kuilukynnen juonien arkkuun.
Lopputaistelu oli molemmille klaaneille armoton, mutta lopulta ennustuskolmikko sai Kuilukynnen hengiltä ja Varjoklaani oli menettänyt niin paljon jäseniään, että loput perääntyivät. Tapahtuma iski etenkin Myrskyklaanin luottamuksen ulkopuolisiin täysin pohjamutiin.

 

 

Kaksijalkoja nummilla  |  06/2022
Tuuliklaanin alueella liikkui kaksijalkoja viherlehden aikoihin. Ne aiheuttivat haittaa paitsi ajamalla riistan pakoon alueelta, myös päästämällä koiriaan Tuuliklaanin reviirille. Kaksijalat saivat koiriensa avulla vangittua klaanin soturin, Haukanlennon, sekä tapettua Koivuhuurteen ja Varpusviiman.




Saukotus  |  10/2020
Jokiklaanin leiriin hyökkäsi kolme saukkoa lehtikatona, kun Jokiklaani oli kalastanut onnistuneesti ison kasan lohia niiden vaelluksen aikaan. Lohien perässä olevat saukot tekivät pahaa jälkeä leirissä, eikä menetyksiltäkään vältytty: klaanin soturi Helläsydän kuoli myöhemmin saukoilta saamiinsa vammoihin. Uuvuttavan taistelun jälkeen kaksi saukoista saatiin tapettua, ja jäljellä oleva pakeni pois leiristä. Jokiklaani lahjoitti toisen saukoista myöhemmin Myrskyklaanille hyväntahdoneleenä.




Puuma  |  10/2019 - 04/2020

Vastoinkäymiset palasivat klaanien keskuuteen, kun reviireillä alkoi kierrellä yksinäinen puuma. Puuma oli aivan liian vahva voitettavaksi taistelemalla, ja se ehti tappaa lukemattomia kissoja. Peto saalisti kissoja ruuakseen, välittämättä lainkaan klaanilaisten hanakasta vastarinnasta. Puuma esimerkiksi hyökkäsi Varjoklaanin kokoontumispartion kimppuun, tappaen kaikki siihen kuuluneet paria poikkeusta lukuunottamatta. Klaanit pelasti lopulta Tuuliklaanin Jokitähti. Kun puuma uskaltautui hyökkäämään kokoontumisaukealle kesken täydenkuun, Jokitähti kiinnitti sen huomion itseensä. Kolli johdatti puuman perässään rotkoon, uhraten näin henkensä klaanien hyväksi.

​

​

​

Kuolonkuume     |    11/2018 - 02/2019

Klaanien alku uusilla reviireillä ei ollut helppo. Vieraaseen ympäristöön ja sen riistaan tottumattomien kissojen keskuudessa alkoi levitä tauti, joka heikensi sairastuneen yleiskuntoa, vei tältä voimat ja lopulta tappoi tämän. Kuolonkuumeeksi ristitty epidemia vei monen kissan hengen, eivätkä kissat loppujen lopuksi saaneet koskaan tietää, mikä epidemian aiheutti. 

 

​

​

Järven metsäpalo ja vaellus    |    08-11/2018

Pitkään jatkunut kuumuus ja kuivuus kurittivat klaaneja pitkään ja kärjistyivät lopulta tuhoisaksi metsäpaloksi. Palo sai alkunsa kaksijalkojen Hevospaikalta ja levisi nopeasti kuivassa kasvustossa koko järven ympärystöön. Klaanikissat pakenivat läpi reviirien kohti kaksijalkalaa, sillä uskoivat, että tuli pysäytettäisiin siellä. Niin kävikin; palo saatiin pysäytettyä ukkospolun kohdalle, mutta tuhot olivat klaanikissoille järkyttävät: Melkein puolet jokaisesta klaanista menehtyi joko tulen keskelle, palosta saamiinsa vammoihin tai savun liikaan hengittämiseen, ja koko järven ympäristö tuhoutui täysin. Eloonjääneet klaanikissat kokoontuivat Taon lauman luokse suojaan, mutta tiesivät, ettei paluuta järvireviireille todennäköisesti ollut.
Parin päivän kuluttua lähtenyt tarkastuspartio varmisti asian; yksikään reviireistä ei ollut säästynyt, eikä lähestyvä lehtikato antanut aikaa odottaa kasvien uudelleen kasvamista ja riistan palaamista. Siksi klaanien oli lähdettävä. Taon lauma säästi klaanit suuremmalta pähkäilyltä kertomalla kaukaisista metsäreviireistä, jotka olivat olleet muinaisten klaanien asuinpaikka ennen järveä. Klaanikissat tiesivät tietenkin tarinan, mutta epäröivät lähtöä; olisivatko metsäreviirit asuinkelpoiset, jos kerran klaanit joutuivat taannoin jättämään ne kaksijalkojen ja petojen vuoksi?
Saatuaan enteen Tähtiklaanilta klaanikissat kuitenkin uskaltautuivat lähtemään riskialtiille matkalle, ja jälleen Taolaisten kanssa solmitusta ystävyydestä oli apua: Taolaiset tiesivät kertoa, että lyhyin ja helpoin reitti metsäreviireille ei suinkaan kulkenut samaa vuorireittiä, jota klaanit olivat aikoinaan kulkeneet. Sen sijaan klaanit taivalsivat matkansa ukkospolkujen viertä pitkin.
Matka oli väsyttävä mutta sujui ilman sen suurempia ongelmia, ja klaanit saapuivat kolmannen päivän iltana Korkokiville. Seuraavana päivänä he jatkoivat matkaansa Nelipuulle - nykyiselle Kokoontumisaukealle - ja lähettivät partion kiertämään reviirit. Tämän jälkeen klaanit saivat alueen jaettua keskenään ja asettuivat uusille reviireilleen.

​

​

​

 

Kaksijalkakriisi   |   10/2016 - 08/2018

Kaksijalkojen uhka oli aina ollut etäinen ja epätodennäköinen: ne häiritsivät silloin tällöin klaaneja ja päästivät ajoittain koiransa riehumaan järvelle, mutta suurta vahinkoa ne eivät olleet aiheuttaneet. Asia muuttui erään lehtisateen aikana, kun kaksijalat alkoivat järjestelmällisesti nappaamaan metsäkissoja. Kaksijalat ottivat kissoja kiinni ansoilla, käsin ja lopulta myös koirien avulla, eikä metsässä ollut enää turvallista kulkea. 
Kaksijalat vangitsivat nappaamansa kissat eri paikkoihin; hylättyihin latoihin, kellareihin ja häkkeihin. Suurin osa kissoista kuitenkin päätyi kaksijalkalassa olevalle kissatarhalle, josta kissoja sitten sijoitettiin ihmiskoteihin kotikisuiksi. Klaanikissoja tälle tarhalle päätyi lopulta parikymmentä. Osa heistä joutui kotikisuiksi, mutta suuri osa pelastettiin Taon lauman avulla. Kotikisuiksi päätyneet klaanikissat etsittiin ja pelastettiin, ja kateisiin jäi vain kaksi klaanilaista; Varjoklaanin Soraviiksi ja Myrskyklaanin Ilveshalla. Heistä Soraviiksi palasi omin voimin myöhemmin klaaniin. Jokiklaanin parantaja Esikkolampi taasen päätti jäädä omasta tahdostaan kotikisuksi. 
Kaksijalat jatkoivat kissojen nappaamista pelastusoperaation jälkeenkin, mutta lopullisen pisteen tälle löi metsäpalo: kaksijalat uskoivat palon tappaneen villikissat.

​

​

 

 

Tao vs. Diablo   |   07/2018

Kaksijalkakriisiin ei tuntunut löytyvän ratkaisua klaanien omalta taholta, ja onneksi apu löytyi järven ulkopuolelta: Kaksijalkalassa asustava Taon liitto oli kuullut napatuista kissoista, käynyt tarhalla ja päättänyt auttaa klaanikissoja. Heidän lähettinsä Reika ja Ollie toivat viestin klaaneille: Tao auttaisi klaaneja, jos klaanit vastineeksi auttaisivat Taoa. Taon laumalla oli ongelmia vihollislauman kanssa, joten he tekivät sopimuksen klaanien kanssa: Klaanit auttaisivat Taolaisia voittamaan Diablon lauman taistelussa, ja Taolaiset auttaisivat klaanikissat pois kissatarhalta. 
Pelastuspartioon lähti jokaisesta klaanista 3-5 kissaa. Heidän tehtävänään oli kouluttaa Taolaiset taistelemaan ja johtaa heidät sitten voitokkaaseen taisteluun Diablon laumaa vastaan. Kaikeksi onneksi taistelun lopputulema oli haluttu: Diablo surmattiin ja tämän lauma hajosi. Valitettavasti Jokiklaanin Ruokoraita kuoli taistelussa. 
Paranneltuaan haavojaan pari päivää kissat siirtyivät pelastamaan tarhalle lukittuja tovereitaan. Heidät saatiin ongelmitta ulos, ja klaanikissat pääsivätkin pian palaamaan takaisin kotiinsa.

​

​

 

 

Myrskyklaani vs. Tuuliklaani   |   01/2018

Ankara lehtikato vaati veronsa jokaisessa klaanissa, ja lopulta Tuuliklaanin tuore päällikkö Sirpaletähti päätti ratkaista tilanteen alueenvaltausyrityksellä. Sirpaletähti johti Tuuliklaanin Myrskyklaanin leiriin vaatien lisää maata heiltä, mutta Kajotähti ei suostunut vaatimukseen. Sirpaletähti päätti ottaa haluamansa voimalla, ja käski soturiensa hyökätä. Taistelu oli pitkä ja hieman liian tasaväkinen, sillä molemmat puolet kärsivät kovia vaurioita. Taistelun seurauksena muiden muassa Kajotähti menetti viimeisen henkensä, jättäen paikkansa päällikkönä Vinhatähdelle. Tuuliklaani hävisi taistelun, ja Sirpaletähti jätti paikkansa päällikkönä Sadetähdelle, lähtien maanpakoon klaanistaan. Hyökkäyksen vuoksi Tuuliklaanin ja Myrskyklaanin välit pysyivät nihkeinä aina metsäpaloon saakka.

​

​

 

 

Paluu elävien kirjoihin   |   02/2016

Kissojen keskuudessa tuntemattomasta syystä (aka sivuston ystävänpäivätapahtuman seurauksena) muutama Tähtiklaanin kissa sai palata päivän ajaksi elävien pariin. Nämä kissat olivat joko kuolleet nuorena tai epäoikeudenmukaisesti, eivätkä olleet ehtineet hyvästellä läheisiään. He saivat viettää päivänsä rakkaidensa seurassa, mutta illan koittaessa he palasivat Tähtiklaanin riveihin. 

​

​

 

 

Sairausepidemia - Tähtirikko   |   08-09/2015

Lehtisateen alku vaikutti täysin lohduttomalta, kun klaanien keskuuteen puhkesi tuntematon tauti. Sairaus vei tartunnan saaneelta voimat hetkessä flunssan kaltaisilla oireilla, mutta äityi pian kivuliaaksi ja sietämättömäksi säryksi, joka lopulta sai kissan elimistön romahtamaan. Tauti tarttui hyvin herkästi, ja moni klaanikissa kohtasikin loppunsa tällä tuskallisella tavalla.
Tartuntavaaran vuoksi sairastuneet eristettiin Myrskyklaanin reviirillä olevaan vanhaan mäyränpesään, jossa sairastuneet käytännössä katsoen odottivat kuolemaansa. Toivo vaikutti jo menetetyltä, kun Tähtiklaani lopulta antoi kuudelle kissalle enteen:
"Kuolema kukatta odottaa, henkiä lähtö surettaa, kuusi pelastavaa sielua Tähtiklaanin taa, hakemaan valkoista apua."   
Enteen saaneet kissat lähtivät etsimään "valkoista apua", tietämättä, kuinka moni heidän tovereistaan kuolisi sillä aikaa kun he olivat poissa. Lopulta he löysivät etsimänsä: valkoisen, harvinaisen kukan, joka toimi vastalääkkeenä sairauteen. Matkalaiset palasivat välittömästi kallis lasti mukanaan, ja saivat pelastettua monta tartunnan saanutta. Siitä huolimatta epidemia oli yksi tuhoisimmista klaanien historiassa.

​

​

 

 

Kylmyys   |   01/2015

Lehtikadon keskivaiheet ovat perinteisestikin vaikeita klaaneille, mutta vuonna 2015 pakkanen kiristyi ennen näkemättömiin lukemiin. Kylmyys tappoi suurimman osan metsän riistaeläimistä, ja klaanit olivat lähellä nälänhätää. Ahdinko ajoi kissat rajanylityksiin ja riistavarkauksiin, ja lopulta se kärjistyi taisteluun Myrskyklaanin ja Tuuliklaanin rajapartioiden välillä: Myrskyklaani päätti ottaa takaisin sen alueen, jonka Tuuliklaani oli heiltä vallannut liittoutumalla Jokiklaanin kanssa. Myrskyklaani voittikin taistelun ja sai alueensa takaisin, mutta maksoi siitä varapäällikkönsä Saarnihallan hengellä.

​

​

 

 

Myrskyklaani vs. Joki- ja Tuuliklaani   |   01/2015

Graniittisodan rauha ei kestänyt kauaa ja vaikea lehtikato kärjistyi jälleen kerran taisteluksi, kun Jokiklaani ja Tuuliklaani yhdistivät voimansa hyökätäkseen Myrskyklaanin leiriin. Jokiklaani sai tästä palkaksi pienen alueen maata Tuuliklaanilta, ja Tuuliklaanilla oli tavoitteena saada itselleen Myrskyklaanilta leveä rantakaistale rajajoen toiselta puolelta. 
Taistelu oli kaikkea muuta kuin tasaväkinen, ja sen lopputulos oli alusta asti selvä. Ensimmäistä kertaa aikoihin Myrskyklaani joutui taipumaan omassa leirissään ja suostumaan Tuuliklaanin päällikön Riihitähden vaatimuksiin. Kuusitähti luovutti Riihitähdelle vaaditun alueen, mutta sota oli kaikkea muuta kuin ohi.
"Ensi kerralla joudutte tappamaan meistä jokaisen. Myrskyklaani ei enää peräänny."
 

​

 

 

Graniittisota   |   11/2014

Klaanien välit olivat kireämmät kuin koskaan, ja rajanylityksistä oli tullut liki arkipäivää. Lopulta Myrskyklaanin Liekkitähti lähetti muihin klaaneihin viestin, jonka mukaan erimielisyydet selvitettäisiin seuraavana auringonhuippuna Kokoontumissaarella - joko puhuen tai taistellen.
Jokiklaanin Laikkutähti ja Tuuliklaanin Riihitähti olivat tunnettuja jääräpäisyydestään, joten puhuminen ei tuottanut tulosta. Kuten jokainen oli jo arvannutkin, syttyi tilanteesta taistelu. Jokainen klaani halusi osoittaa, että oli kaikista vahvin, eikä tilanne kääntynyt pitkään aikaan kenenkään eduksi. Klaanien verta vuodatettiin turhaan ja pitkään, eikä Graniittisota suotta ole yksi klaaninvanhimpien lempiaiheista. 
Taistelun päätti päälliköistä ainoa, joka oli täysin tätä sotaa vastaan: Varjoklaanin Graniittitähti. Kolli ei ollut johtanut itse klaaniansa taisteluun, vaan oli jättänyt tehtävän varapäällikölleen, kieltäytyen osallistumasta turhaan sotaan. Graniittitähti kuitenkin palasi klaaninsa rinnalle taistelun ollessa jo käynnissä, vaikka yrittikin loppuun asti puhua muille järkeä päähän. 
Laikkutähti ja Riihitähti olivat käymässä yksin tuumin Liekkitähden kimppuun, mutta Graniittitähti ennätti väliin. Kahden naaraspäällikön kynnet viilsivät varjoklaanilaisen kaulaan kuolettavat haavat, ja taistelu päättyi siihen paikkaan. Jokaisen huomio kiinnittyi Graniittitähteen, ja hänen klaanitoverinsa riensivät päällikkönsä avuksi, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Graniittitähden viimeiset sanat tulevat kuitenkin elämään vielä pitkään klaanien keskuudessa.
"Älkää antako minkään sumentaa oikeudentajuanne, ja ammentakaa voimaa toisistanne. Synkimpinäkin aikoina on aina toivoa. Vaikka pelko hämärtäisi näkömme, aina on valo joka loistaa pimeyteen. Jo pienikin määrä rohkeutta voi kääntää sodan kulun."
Liekkitähti nimesi sodan lopulta Graniittisodaksi, jotta kukaan paikalla ollut ei unohtaisi Graniittitähden oikeudenmukaisuutta. Tänäkin päivänä Graniittitähteä pidetään kuin oikeudenmukaisuuden ruummiillistumana, ja hänen nimensä elää legendana klaanien keskuudessa.
"Katsokaa ympärillenne, ja kertokaa, mitä näette. Joku saattaa vastata 'vihollisen' tai 'eri klaanin soturin'. Mitä Graniittitähti näki ja halusi meidän näkevän, on kaltaisensa."

​

​

 

 

Pimeyden taistelu   |   08/2014

Pimeyden metsän murhaajat voimistuivat päivä päivältä, ja lopulta he palasivat eläviin. Kagen ja Josen johdolla he suunnittelivat tuhoavansa klaanit täysin. Klaanien ja Pimeyden välille syttyi taistelu, joka koitui monen klaanikissan kohtaloksi: Pimeyden kissat pyrkivät vain tappamaan, joten he olivat täysin erilaisia vastustajia kuin klaanikissat olivat kohdanneet. Myös Tähtiklaanista oli muutama kissa taistelemassa klaanien puolella, mutta siitä huolimatta taistelu vaikutti hetken aikaa täysin yksipuoliselta.
Taistelu oli todellinen verilöyly, mutta kaikeksi onneksi klaanit onnistuivat voittamaan sen. Kuolleisiin kuului mm. Myrskyklaanin päällikkö Tuhkatähti, ja Tähtiklaanista Tyhjyyteen joutui Myrskyklaanin Pintapisara. Kuolleet Pimeyden metsän kissat puolestaan joutuivat vain takaisin Pimeyteen - heistä kukaan ei joutunut Tyhjyyteen.

 

​

​

 

Tuhoisa myrsky

Yksi klaaneja uusilla reviireillä koetelleista vitsauksista oli Myrskyklaanille osunut rajuilma. Se kaatoi puita leirin reunoilta, sai leirin tulvimaan ja pakotti kissat lopulta pakenemaan Varjoklaanin reviirille. Toipilaspesä murskautui kaatuneen kuusen alle, ja monista pesistä lohkesi palasia niitä päin kaatuneiden puiden vuoksi. Myrskyklaanin leiri oli pitkään yhtä sekamelskaa, mutta klaani pääsi siitä huolimatta palaamaan leiriinsä heti myrskyn loputtua. Menetyksittä ei kuitenkaan vältytty: moni klaanilainen jäi kaatuvien puiden alle tai lipesi sateen liukastamalta polulta alas rotkoon. 

​

​

​

 

Metsän tuho ja Suuri vaellus

Elo Nelipuiden metsässä alkoi käydä mahdottomaksi, kun kaksijalat päättivät muokata alueesta luonnonpuiston. Kaksijalat päästivät erilaisia petoja kuten karhuja, maakotkia, susia ja puumia maastoon ja mylläsivät maat koneillaan. Menetettyään monta toveriaan pedoille klaanit joutuivat tekemään vaikean päätöksen: heidän olisi lähdettävä. 
Tähtiklaani johdatti matkalaiset vuorille. Siellä he tapasivat Kuohuvan veden heimon, jonka apu oli klaaneille korvaamatonta vieraissa ja ankarissa oloissa. Ankaran matkan jälkeen he pääsivät laskeutumaan vuorilta ja saapuivat järvelle. Matka oli vienyt muutaman heikomman klaanitoverin hengen, joten sitäkin suuremmalla syyllä uusien reviirien löytäminen oli klaaneille suuri helpotus. He asettuivat asumaan järvelle, ja metsäreviireistä jäi jäljelle vain eläväinen muisto.