Ylvässisaret
Tiivistelmä
Koska tällä sivulla on paljon asiaa, pääset hyvin kiinni Ylvässisarten ideasta tämän tiivistelmän avulla. Ylvässisaret on lauma naaraita, jotka nimestäkin päätellen eivät lainkaan hyväksy kolleja riveihinsä. Heitä johtaa yksi johtaja, matriarkka, mutta muutoin kaikki jäsenet ovat samanarvoisia, myös pennut. Ylvässisarilla on täysin poikkeava ja aika monimutkainenkin uskonto, jonka mukaan kaikki luonnon eläimet syntyvät maasta ja maahan ovat kuollessaan palaava, minkä vuoksi jokaisen tapetun riistan ja kuolleen lauman jäsenen sydän haudataan maahan pienen rituaalin kera. Heidän mukaansa luontoa hallitsee Maaemo, jonka uskotaan myös olleen Ylvässisarten perustaja. Virtaava vesi nähdään Maaemon ruumiillistumana, ja siksi Ylvässisarten alue on aina jokiläheinen. Matriarkka puolestaan nähdään Maaemon seuraajana, ja uskotaankin että vain Maaemo itse voi valita matriarkan. Jokaisella jäsenellä on oma toteemikasvi, eräänlainen symboli ja tuntomerkki, jonka Maaemo myöntää yksilölle sitten, kun heidän koulutuksensa on valmis. Tämä toteemikasvi on punottu jäsenien yksilölliseen, punottuun asusteeseen, eikä se kuihdu kuin vasta kuoleman aikaan. Ylvässisaret ottavat jäseniksi kaikki naaraat, ketkä ovat halukkaita liittymään, ja ketkä kykenevät elämään lauman tapojen ja uskonnon mukaisesti - erakot, klaanikissat, ei sillä väliä, kunhan olet naaras. Heidän tulee vain ensin läpäistä kokelastesti. Pentujakin voi laumaan syntyä, mutta suhteet kollien kanssa on visusti kiellettyjä. Jos kollipentuja syntyy, ne tapetaan heti syntymässä, ja heidän sydämensä haudataan maahan. Ylvässisaret nimittäin uskovat, että kolliksi syntyminen on rangaistus Maaemolta edellisen elämän syntisyydestä, josta johtuu heidän yleinen mielipiteensä kolleja vastaan. Ylvässisarten tavoite ei ole häiriköidä muita kissayhteisöjä, vaan he pyrkivät elämään omassa rauhassaan Maaemoa kunnioittaen. Ylvässisaret kuitenkin uskovat, että tarpeen tullen heillä on oikeus vaikuttaa kissayhteisöihin, sillä muut kissayhteisöt ovat kuihtuneita ja uskottomia Maaemolle.
Alue
Ylvässisarten alue on suoraan klaanireviireistä etelään sen lammen ympärillä, jonne klaanienvälinen joki lopulta laskee. Ylvässisarilla ei ole varsinaista reviiriä, sillä he eivät usko Maaemon luoneen luonnon omistukseen. Tämän vuoksi Ylvässisarten alue on paljon suurpiirteisempi, ja kissojen on mahdollista kulkea kauemmas ydinalueesta, jos on tarve. Tässä kuitenkin selostus lauman ydinalueesta ja sen tärkeimmistä maamerkeistä.
Ylvässisarten alue on suurimmaksi osaksi tammien, koivujen ja vaahteroiden sekametsää, ja metsänpohjaa peittää vuoroin ruohot, sammaleet, saniaiset ja muut puskakasvit. Alueen kaakkoisosassa myös havupuita alkaa kasvaa, ja itäosassa metsä tiheytyy valottomaksi Synkäksi metsäksi. Lampi, joka sijaitsee alueen keskiosassa, on melko syvä makean veden alue, jota ympäröi rantaviivaa pitkin rehevä kasvusto, ja lumpeet täyttävät monet ranta-alueet. Lammen keskellä on kolme pientä, puiden valtaamaa saarta. Joki, joka laskee lampeen, muodostaa matalan mutta leveän kosken juuri ennen lampea. Tämä koski on etenkin keväisin vaaran paikka, sillä vaahtopäiden alta kiviä on vaikea erottaa, ja yksikin väärä askel voi huuhtoa kissan mukanaan. Kesän helteillä koski on kuitenkin helppo ylityspaikka. Lammen etelärannalla on vanhat kivirauniot muistuttamassa siltä ajalta, kun kaksijalkalat ennen muinoin asuttivat lammen ympäristöä. Kiviraunioiden äärellä on myös kanneton kaivo, joka on varma kuolema kenelle tahansa, joka sinne putoaa. Lammen pohjoispuolelle, hieman kauempana kasvaa kesäisin kukkaketo. Keto on melkein täysin puuton, ja sieltä löytyy lukuisia kukkalajeja. Kukkaketoa ympäröi pitkä, kellertävä heinikkö. Talvisin lampi jäätyy lähes täysin, mutta joki ja koski jäätyvät vain osittain, ja koska vesi laskee lampeen talvisinkin, muodostuu lammen ja kosken väliin sula virtauspaikka.
Koska Ylvässisaret eivät halua kuormittaa Maaemon luontoa, heillä ei ole virallista leiriä. Ylvässisarten ydinaluetta rajaa autotiet pohjoisesta ja lännestä, idässä suurpiirteisenä rajana toimii joen kauimmainen haara. Nämä näkyvät paremmin Reviirit-sivulla olevasta kartasta.
Lauman rakenne
Matriarkka ja sisaret
Ylvässisaret koostuvat yksinomaan vain naaraista, johon syy on juurtunut syvälle lauman uskontoon – kolleja ei edes harkita jäseniksi. Naarasyhteisöä johtaa yksi johtaja, matriarkka, joka nähdään luonnon sanansaattajana ja tasapainon ylläpitäjänä. Matriarkka on Maaemon sanansaattaja ja jatkaja, ja kykenee tuntemaan Maaemon tahdon joen läheisyydessä. Hän voi myös vastaanottaa merkkejä Maaemolta unissa. Matriarkalla on myös yleisesti kaikkein syvin tietämys yrttien lähteistä ja käyttötarkoituksista, ja siksi matriarkka on hyvin tärkeä ja arvostettu Ylvässisarten jäsen. Muita Ylvässisarten jäseniä kutsutaan lauman nimenkin mukaisesti sisariksi. Kaikki sisaret ovat keskenään samanarvoisia, mutta jokaisella heistä on omat mielenkiinnonkohteet ja taidot, jotka tekevät jokaisen kyvyistä uniikit. Tästä huolimatta vanhimpia sisaria kunnioitetaan enemmän, sillä heidän elämänkokemuksensa mahdollistaa syvän tiedon luonnosta, ja huippuunsa hiotut taidot, joista muut katsovat mallia. Sisaret siis osallistuvat lauman ylläpitämiseen omien taitojensa kautta, ja heillä on vapaus päättää itse, miten jakavat eri vastuut muiden jäsenien kesken.
Laumasyntyiset pennut
Ylvässisarilla ei ole erillistä oppilasarvoa laumassa syntyneille pennuille, vaan pikkuiset kasvavat alusta alkaen osana sisaria. Tämä painaa mieleen lauman samanarvoisuuden ja yhteisöllisyyden jo nuoresta iästä lähtien. Laumassa syntyneet pennut nähdään alusta alkaen Ylvässisarten täysinä jäseninä, ja heidän koulutuksensa alkaa liukuvasti heti vieroituksen jälkeen helpoilla ja hauskoilla pikkutehtävillä, vahvistuen lisääntyvissä määrin aina 5-7kk ikään asti, jolloin pennut aloittavat täysipäiväisen koulutuksen. Vaikka aikuisilla ja nuorilla ei olekaan eri arvoja, mikä kuitenkin erottaa heidät toisistaan on taitotaso – laumassa syntyneitä pidetään täysitaitoisina noin puolentoista vuoden iässä, eli vähintään 200kp kohdalla. Ennen puolentoista vuoden ikää nuorukaisilla ei siis ole täyttä vapautta päättää omista menoistaan, jotta vältetään turhat onnettomuudet. Nuorukaiset ovat myös jatkuvan koulutuksen alla, mikä jo omasta takaa määrittää heidän päivärutiinejaan enemmän. Nuorien tulee joka tapauksessa ansaita heidän toteemikasvinsa, joka tapahtuu toteemiseremoniassa. Toteemikasviseremonialle ei ole tiettyä ikää, jolloin se laumasyntyneille pidetään, vaan matriarkka vastaanottaa merkin Maaemolta sitten, kun nuorikko on valmis. Tämä kuitenkin tapahtuu yleensä vuoden ja puolentoista ikävuoden välissä.
Ulkopuoliset liittyjät
Kun Ylvässisariin halutaan liittyä vieraana aikuisena, mikä on täysin sallittua ja se yleisin tapa, jolla Ylvässisaret saa uusia jäseniä, täytyy halukkaan olla ensin kokelaana. Tämä eroaa laumassa syntyneiden samanarvoisuudesta, sillä kokelasarvo on tarkoitettu yksinomaan lauman ulkopuolelta tulevia varten, eikä kokelaita puhutella sisarena. Kokelailla ei siis ole täysiä oikeuksia Ylvässisarten tarjoamiin hyötyihin, tarkoittaen pääasiassa laumaturvaa ja metsästyksen helppoutta, vaan nämä on ansaittava koulutuksen yhteydessä. Kokelasarvon tavoite on läpäistä kokelastesti. Koe testaa vieraan kykyä sopeutua Ylvässisarten järjestykseen ja kulttuuriin, ja on välttämätön suoritus toteemikasviseremoniaa varten. Vasta toteemikasviseremonian jälkeen kokelas on hyväksytty Ylvässisarten täydeksi jäseneksi. Sekä kokelastestistä, että toteemikasviseremoniasta kerrotaan lisää alempana.
Uskonto
Ylvässisarten uskomuksilla on pitkät juuret, joita jokaisen jäsenen on vähintäänkin kunnioitettava ja ymmärrettävä. Uskonto onkin suurin tekijä, joka täysin erottaa naarasyhteisön Tähtiklaaniin pohjautuvista kissajoukoista, kuten klaaneista.
Maaemo
Ylvässisaret uskovat Maaemoon, joka on lauman uskonnon alku ja ydin. Ylvässisarten mukaan Maaemo hallitsee luontoa ja kaikkea elämää. Tämän vuoksi Ylvässisaret kunnioittavat kaikkea elollista, ja heidän pyrkimyksensä on elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Virtaavaa vettä pidetään Maaemon ruumiillistumana, sillä se liikkuu kuin elävä olento ja kaikki ympäröivä elämä on vedestä riippuvainen – vesi antaa elämää ympärilleen. Täten vesi on Ylvässisarille pyhää, mikä selittää lauman alueen jokiläheisyyden. Tämä mahdollistaa esimerkiksi sen, että sisaret voivat keskustella joelle toiveenaan, että Maaemo kuulee heidät. Legendan mukaan Maaemo oli ensimmäinen matriarkka ja Ylvässisarten perustaja, ja täten matriarkat nähdään Maaemon nimittäminä sanansaattajina ja jatkajina itselleen. Tämän vuoksi matriarkka kykenee tuntemaan Maaemon tahdon ja vastaanottamaan häneltä merkkejä liittyen jäsenen toteemikasviin tai esimerkiksi luonnonilmiöihin. Ylvässisaret uskovat myös, että vain matriarkka on kykeneväinen hallitsemaan maailman pahuutta, pitäen sen kiinni osana asusteensa punontaa toteemikasvin muodossa (niistä lisää pian). Tämä on syy sille, miksi matriarkka on niin tärkeä Ylvässisarille – ilman häntä pahuudella ei olisi pitelijää. Tämän vuoksi matriarkan paikan varastaminen ei juuri tule mieleenkään, sillä uskotaan, että vain Maaemon valitsema ja hyväksymä matriarkka kykenee kantamaan pahuutta punoksissaan.
Uudelleensyntyminen & kollit
Ylvässisaret uskovat elämän kiertokulkuun, sieluun ja uudelleensyntymään – heidän mukaan sielu on eläimen sydämessä, ja jokaisella sielulla on takanaan monen elämän historia, joka vaikuttaa yksilöiden energiaan. Etenkin edellisellä elämällä on Ylvässisarten mukaan suuri vaikutus nykyelämään, sillä sillä on voima määrittää jokaisen kissan sukupuoli. Jos sielu on elänyt edellisen elämänsä Maaemoa kunnioittaen, syntyy sielu naaraana. Mutta jos sielu on edellisessä elämässään kulkenut syntisesti Maaemoa vastaan liikaa, syntyy sielu kollina kirouksena Maaemolta. Tämä on syy sille, miksi Ylvässisaret eivät hyväksy kolleja jäsenekseen, ja miksi kollit nähdään muutenkin alempiarvoisina Maaemon rangaistuksina, heidän ainoa hyöty ollen uuden elämän luonti. Ylvässisaret ovat vihamielisiä kaikkia kolleja kohtaan, eivätkä halua olla heidän kanssa missään tekemisissä. On siis luonnollista, että kumppanuussuhteet kollien kanssa on ehdottomasti kiellettyjä – hyväksyttävää ovat ainoastaan yhden kohtaamisen pariutumissuhteet. Myös jokainen laumaan syntynyt kollipentu tapetaan heti synnyttyään, sillä Ylvässisaret eivät suostu kasvattamaan syntisiä sieluja.
Sielu ja sydän & nykyelämä
Usko elämän kiertokulkuun on siis vastakohta klaanien taivasuskolle, jossa sielu ei synny uudestaan vaan siirtyy taivaaseen. Ylvässisaret uskovat, että jotta uudelleensyntyminen on mahdollista, sydän täytyy kuoltua poistaa kehosta ja haudata maahan Maaemon syliin. Esimerkiksi laumaan syntyneiden kollipentujen sydän haudataan maahan heti syntymän jälkeen, ikään kuin se palautettaisiin Maaemon syliin. Myös nykyelämä on Ylvässisarille merkityksellinen – he uskovat, että kun lauman jäsen kuolee, heidän eletty elämänsä tiivistyy joksikin joen esineeksi, esimerkiksi helmeksi, fossiiliksi tai meripihkaksi. Uskotaan, että esineillä on aina selkeä symbolismi kyseiseen läheiseen, ja siksi mikä tahansa luonnonesine ei kelpaa. Helmi, joka kiiltää edesmenneen jäsenen silmien värissä, tai fossiili, joka muistuttaa jäsenen toteemikasvia ovat esimerkkejä tiivistyneistä esineistä. Näitä on vaikea löytää, ja siksi jokainen löydetty tiivistymä on suuri juhlan aihe etenkin edesmenneen jäsenen läheisille. Siksi tiivistymiä pidetään löydettyään hyvän onnen tuojina, ja ne sidotaan osaksi elossa olevan läheisen asustetta, jotta onni kulkisi aina mukana.
Entäpä sitten, jos sydäntä ei haudata? Ylvässisaret uskovat, että tällöin sielu ei pääse Maaemon syliin eikä täten voi jatkaa elämän kiertokulussa eteenpäin – sielun uskotaan jäävän vaeltamaan, kunnes se lopulta merkityksettömänä haihtuu olemattomiin, ja on lopullisesti poistunut elämän kiertokulusta. Tämä on Ylvässisarille paha asia, sillä heidän tavoite ja toive on aina päästä kuoltuaan Maaemon syliin. Siksi sydämen hautaamattomuutta voidaan käyttää rangaistuksena pahimpiin rikkeisiin, ja toimii muistutuksena koko laumalle pysyä uskollisena ja nöyränä Maaemoa kohtaan. Rangaistuksista lisää myöhemmin.
Toteemikasvit
Jokaisella Ylvässisarten täydellä jäsenellä on oma uniikki toteemikasvi, puhekielessä toteemi, joka on kiedottu osaksi heidän asustettaan. Se voi olla kukka, kasvi tai vaikkapa tietyn puun lehti. Toteemikasvi myönnetään uudelle jäsenelle toteemikasviseremoniassa, ja se symboloi jokaisen jäsenen uniikkeja piirteitä, esimerkiksi luonnetta, taitoja tai turkin väritystä. Toteemikasvi on aina matriarkan määrittämä. Siksi kellään ei ole samaa toteemia samaan aikaan, ja kasvilajien määrän vuoksi on myös epätodennäköistä, että sama toteemikasvi toistaisi itseään moneen sukupolveen. Tämä ei kuitenkaan päde matriarkkaan, sillä sama toteemikasvi on siirtynyt matriarkalta toiselle sukupolvien ajan, nimittäin punalobelia. Punalobelia tunnetaan Ylvässisarten kesken Verililjana, sillä se on punainen, ja on juurikin se kasvi, joka kuvastaa maailman pahuutta. Sisarien kesken Verililja on jopa pelättykin kasvi sen voimakkaan symbolismin vuoksi, eikä siihen haluta koskea edes vahingossa.
Uskotaan, että jos Maaemo suosii jäsentä, toteemikasvi ei kuihdu koskaan heidän elämänsä aikana, vaan vasta jäsenen kuolinvuoteella myös toteemikasvi menehtyy. Jos jäsen kuitenkin pettää Ylvässisaret tai Maaemon, voi kasvi kuihtua kuin merkkinä Maaemon täydestä tyytymättömyydestä. Toteemikasvin kuihtuminen on siis aina paha merkki. Vaikka toteemikasvi onkin vain kasvi ja täten herkkä rikkoutumaan, Ylvässisaret uskovat, että Maaemo suojelee toteemia myös tahattomalta vahingolta. Esimerkiksi taistelun tiimellyksessä jäsenen koko asuste voi repeytyä yltä ja joutua kissojen tallomaksi, mutta toteemikasvi selviytyi ehjänä, joskin hieman rypyttyneenä. Tahalliselta vahingolta toteemia ei kuitenkaan voi suojella muu kuin jäsen itse, ja siksi tilanteet, joissa toteemikasvi katoaa tai rikkoutuu pysyvästi ovat lähes yhtä vakavia, kuin toteemin kuihtuminenkin. Toteemikasvi on kuitenkin mahdollista ansaita takaisin mikäli sille tapahtuu jotain, tilannekohtaisesti riippuen.
Sivun alkuun
Rituaalit ja seremoniat
Uskontoonsa liittyen Ylvässisarilla on myös muutamia rituaaleja ja seremonioita, jotka ohjaavat lauman arkea ja merkkihetkiä. Seremonioiden aikaan matriarkka ei puhuttele laumansa jäseniä heidän nimillään, vaan viittaa jokaiseen puhuteltavaan jäseneen heidän toteemikasveillaan. Tämä johtuu uskomuksesta, että Maaemo tuntee Ylvässisaret heidän toteemikasvien nimillä; onhan Maaemo itse valinnut toteemin jokaiselle jäsenelle.
Ylvässisarilla on tietty seremoniamuodostelma aivan kuten klaaneillakin. Matriarkka kerää lauman joen varteen puolikaarimuodostelmaan, jossa matriarkka istuu puolikaaren keskellä aivan joen rannalla. Muut kerääntyvät hänen ympärilleen joen rantaa pitkin, jättäen hieman tilaa väliin. Näin matriarkka voi puhutella samalla paitsi laumaansa, myös Maaemoa, mikä on tärkeää toteemikasviseremoniaa varten. Maaemon on kuultava, kun uusi jäsen siunataan Ylvässisarten täydeksi jäseneksi. Tätä muodostelmaa käytetään tosin vain virallisia seremonioita varten – laumakokoukset voidaan pitää missä ja milloin vain pitkin reviiriä, ja matriarkka päättää tilannekohtaisesti, haluaako hän puhua maantasolta vai hakeutua korkeamman maamerkin päälle.
Uhraukset Maaemolle
Koska Ylvässisaret uskovat sielun uudelleensyntymään, heille on tärkeää uhrata myös jokaisen tapetun saaliseläimen sydän Maaemolle, sillä sen uskotaan ylläpitävän Maaemon suosiota ja tuovan hyvää onnea. Eläimen sydän poistetaan varovasti kehosta, ja haudataan maahan lausuen samalla ”Maasta olet tullut ja maahan olet palaava, Maaemolle kiitos hengestäsi”. Näin eläimen sielu palautetaan takaisin Maaemon syliin ja vapautetaan maallisista vaikeuksista.
Matriarkan tervehdys
Ylvässisarien alue on laaja, ja lauman jäsenet ovat päivisin vapaita liikkumaan missä haluavat, mikäli lauman ylläpitoon liittyvä tehtävä sitä vaatii. Koska kaikki ovat usein omilla tahoillaan päivisin, siihen voi mennä koko päivä, että sisaret näkevät jälleen matriarkkaa. Siksi on kehittynyt tervehdys, jolla sisar osoittaa kunnioituksensa matriarkkaa kohtaan päivän päätteeksi, ja jolla matriarkka tervehtii sisartaan: ensin poskien kosketus, jota seuraa molemminpuolinen nyökkäys, jonka jälkeen matriarkka lausuu ”Maaemo on hyväksynyt läsnäolosi” merkiksi siitä, että sisar on vapaa puhumaan. Ei ole kiellettyä tervehtiä matriarkkaa suullisesti ennen virallista tervehdyselettä. Tervehdys ei myöskään ole vakava rituaali, joten variaatioita voi tapahtua, tärkeintä on, että matriarkkaa muistaa tervehtiä.
Kastajaiset
Kastajaiset on Ylvässisarten oma täyden kuun rituaali. Tällöin laumaan edellisenä kuuna syntyneet uudet pennut kastetaan kuunvalossa joen vedellä Maaemon valvovan silmän alla – joesta heijastuvan kuunvalon sanotaan olevan Maaemon katse. Kastajaisten tarkoitus on tuoda tuoreet Ylvässisarten jäsenet Maaemon tietoisuuteen, ja matriarkka pystyy pyytämään suojelusta pennun tulevalle elämälle siihen asti, että hän on valmis saamaan toteemikasvinsa. Pentujen syntymä on melko harvinainen tapahtuma Ylvässisarissa, ja siksi sitä varten on kehitetty oma juhlistava tapahtumansa.
Koko lauma osallistuu kastajaisiin, ja se tapahtuu joella. Muut seuraavat tilaisuutta rannalta, siinä missä matriarkka ja suulaemo upottautuvat jokeen noin kintereensyvyyteen asti. Suulaemo kantaa mukanaan yhtä pentuaan niskavilloista, muiden pentujen odottaessa heille tuttujen sisarien huomassa rannalla. Matriarkka aloittaa seremonian suurin piirtein seuraavin sanoin:
”Hyvät sisaret, Maaemo on jälleen kerännyt voimansa osoittaakseen meille läsnäolonsa. Iloksemme edellisen kuun aikana [suulaemon nimi taivutettuna] siunaantui [pentujen määrä] tervettä naaraspentua, joita tervehdimme tuoreimpina sisarinamme. On pikkuisten aikansa tulla kastetuiksi, jotta heidät tuodaan Maaemonkin tietoisuuteen.”
Tämän jälkeen matriarkka kääntyy suulaemon ja alle kuukauden vanhan pennun puoleen. Koska niin nuoret pennut voivat olla kovin malttamattomia, ja heidän vikinä voi olla suulaemolle stressaavaa, pyrkii matriarkka olemaan mahdollisimman tehokas kasteprosessissa. Siispä matriarkka aloittaa kasteen kauhaisemalla joen vettä etutassuunsa, ja valelee sillä pikkuisen päälakea, samalla lausuen:
”Lauman uusin, lauman pienin, sisar [pennun nimi]. Maaemo, kuule tämä pyyntöni, suojele häntä siihen asti, että hän on valmis vastaanottamaan nimen sinulta.”
Matriarkka valelee pennun päälaen vedellä kaksi kertaa, jonka jälkeen suulaemo on vapaa viemään pentunsa takaisin joen rannalle, ja tuomaan seuraavan pikkuisen kastettavaksi. Kun jokainen pentu on kastettu samaan tapaan, suulaemo voi palata rannalle rauhoittelemaan pikkuisiaan. Matriarkka lausuu joka tapauksessa vielä seuraavat loppusanat:
”Kiitän sekä Maaemoa että [suulaemoa] [pentujen nimet] syntymästä, ja toivon uusille sisarille omasta puolestani hyvää terveyttä ja antoisia leikkihetkiä. Kiitos läsnäolostasi, Maaemo.”
Täten lauman nuorimmat jäsenet ovat saaneet kasteensa, ja Ylvässisaret palaavat nukkumapaikkaansa.
Kokelastesti
Kuten aiemmin mainittua, kokelastesti on tarkoitettu ainoastaan Ylvässisarten ulkopuolelta halukkaille liittyjille. Nimestään huolimatta kokelastesti ei ole mikään yksittäinen koe, jonka läpäisy määrittää jäsenen täydeksi jäseneksi, tai vastaisesti täydeksi epäonnistumiseksi, vaan on liukuva koe samaan tyyliin laumasyntyisten pentujen koulutuksen kanssa. Halukkaan liittyjän eli kokelaan on alusta lähtien omistettava itsensä Ylvässisarten tapoja ja uskontoa varten, ja heidän on kyettävä oppimaan, ymmärtämään ja hyväksymään lauman uskomukset. Kokelaan on kyettävä sopeutumaan Ylvässisarten yhteisöllisyydelle, ja heidän lojaaliutensa tulee täysin siirtyä ainoastaan Ylvässisarille. Vanhat ystävyydet tai kumppanuudet kollien kanssa tulee unohtaa jos niitä oli olemassa ennen Ylvässisariin liittymistä (joskin elämän aiemmista kokemuksista valmiiksi aiheutunut närä kolleja kohtaan on tekijä, joka yhdistää isoa osaa ulkopuolelta liittyneitä), ja muutenkin kääntää selkänsä kolleille.
Kokelaan tulee myös osoittaa vahvaa itsenäistä päätöksentekokykyä lojaaliudesta huolimatta, ja heiltä odotetaan kykyä osallistua naarasyhteisön eri askareisiin oma-aloitteisesti sitten, kun ovat ensin oppineet kaikki askareet. Tämä johtuu siitä, ettei Ylvässisaret hyväksy jäsenikseen kissoja, joita lauman tulee puolustaa ja palvella ilman vastapuolista osallistumista – punkkeja, kuten vanhemmilla jäsenillä on tapana sanoa. Päinvastoin, jäsenien odotetaan olevan vahvoja ja itsenäisiä yksilöitä, jotka suurempana yhteisönä muodostavat voimakkaan, taitavan ja tiiviin joukon, joka ottaa ja antaa puolin ja toisin. Lisäksi on suotavaa, vaikkei täysin pakollista, että kokelaalla olisi jokin taito omasta takaa, jossa he ovat erityisen hyviä, ja joka tekisi kokelaasta arvokkaan lisän Ylvässisariin. Taidon ei tarvitse olla sen erikoisempi kuin vaikkapa uintitaito, hyvä jäljityskyky tai erinomainen puissakiipeilytaito. Kun kokelas on osoittanut tarpeeksi kykyä sopeutua Ylvässisarten kulttuuriin ja tapoihin, ja on vakuuttanut matriarkan taidoistaan ja omistautumisestaan, läpäisee kokelas kokelastestin, ja on valmis saamaan Maaemon siunauksen.
Toteemikasviseremonia
Toteemikasviseremonia, puhekielessä toteemiseremonia, on juhlallinen meno, jossa koulutettu jäsen hyväksytään Ylvässisareksi. Toteemikasviseremonia edellyttää sen, että matriarkka on saanut Maaemolta merkin jäsenen toteemikasvista joen läheisyydessä. Tämä puolestaan voi tapahtua vasta, kun matriarkka itse on hyväksynyt uuden jäsenen kokelaskoulutuksen. Johtaja kertoo uudelle jäsenelle Maaemon siunauksesta toteemikasvilajia paljastamatta, jotta uusi jäsen osaa valmistautua seremoniaansa varten – jokaisen uuden jäsenen tulee punoa itselleen asuste seremoniaan, johon toteemikasvin voi matriarkan johdosta kiinnittää. Päivää tai paria myöhemmin, kun asuste on valmis, kerää matriarkka Ylvässisaret joen rantaan seremoniaa varten. Toisin kuin klaaneissa, joissa uusi jäsen kutsutaan päällikön puheille klaanikissojen joukosta, istuvat matriarkka ja uusi jäsen vieri vieren seremonian alusta lähtien, kuin tytär ja ylpeä emo konsanaan. Matriarkka aloittaa seremonian puhuttelemalla sisariaan ja kertomalla kokoontumisen aiheen, vaikka se olisikin kaikille tiedossa. Matriarkka voi alkupuheessaan puhua esimerkiksi jäsenen kasvamis- tai oppimisprosessista, tai vaikkapa yhteisistä muistoista tai mahdollisista uroteoista. Alkupuhe on poikkeuksetta aina positiivinen, ja osoittaa arvostusta uutta jäsentä kohtaan. Kun matriarkka on mielestään jaaritellut tarpeeksi, itse seremoniapuhe voi alkaa:
”[uuden jäsenen nimi], Maaemo on antanut sinulle siunauksensa tulla täydeksi Ylvässisareksi. Maaemo, kuten minäkin, on tyytyväinen osoittamastasi omistautumisesta Ylvässisaria kohtaan, ja on kertonut minulle toteemikasvisi, jonka mukaan hän tulee sinut jatkossa tuntemaan. Uskon tämän toteemikasvin symboloivan sinun [ominaisuus 1] ja [ominaisuus 2], joiden ansiosta Maaemo valitsi juuri tämän toteemikasvin sinulle. [Jäsenen nimi], sinun siunattu toteemikasvisi on [toteemikasvilaji].”
Tässä välissä matriarkka poimii ennen seremoniaa keräämänsä toteemikasvin vierestään maasta, mihin onkaan sen jättänyt, ja alkaa lisäämään kasvia uuden jäsenen asusteeseen. Samalla matriarkka lausuu seuraavan rukouksen:
”Pyhä [toteemikasvilaji], [jäsenen nimi] toteemi, tunne Maaemon tahto, tunne hänen voimansa, ja pysy terveenä ja tuoreena kunnes kantajastasi aika jättää. Pyhä [toteemikasvilaji], [jäsenen nimi] toteemi, tunne kantajasi uskollisuus, tunne hänen tarmonsa, ja toimi hänen tuntomerkkinään, jotta kissameren keskeltä voimme uuden sisaremme erottaa.”
Kun toteemi on jämäkästi asusteessa kiinni, matriarkka puhuttelee jälleen uutta jäsentä.
” [jäsenen nimi], Maaemo tervehtii sinua [toteemikasvilaji taivutettuna], Ylvässisarena. Olet maasta syntynyt, kunniakkaasti tapoihimme [”oppinut” jos seremonia on liittyvälle kissalle, ”kasvanut” jos seremonia on laumasyntyiselle kissalle], ja on Maaemon aika valvoa maanpäällistä matkaasi. Lisäksi me Ylvässisaret, Maaemon uskolliset seuraajat, tervehdimme sinua täytenä sisarenamme. Tervetuloa kotiin.”
Näiden sanojen päätteeksi uusi jäsen nousee häntä pystyssä seisomaan jos niin haluaa, ja muut Ylvässisaret toivottavat uuden sisarensa tervetulleeksi huudahtamalla uuden jäsenen nimen ja toteemikasvin vuoron perään pariin kertaan. Täten jäsen on siunattu Ylvässisarten täydeksi sisareksi, ja jos kyse oli ulkopuolelta liittyneestä kissasta, häntä aletaan puhutella sisarena muiden tapaan.
Hautajaiset
Ylvässisaren kuolema on aina vakava paikka koko laumalle heidän tiiviin yhteisöllisyytensä vuoksi – kaikki tuntee kaikki, vaikka jäsenet eivät välttämättä pitäisikään kaikista tovereistaan. Siksi hautajaisiin on kehitetty oma seremoniansa, joka on sama kaikille jäsenen asemasta riippumatta. Mahdollisimman pian jäsenen kuoleman jälkeen matriarkka ja muutama sisar lähtevät etsimään edesmenneelle sopivaa hautauspaikkaa. Kuolleiden ei siis anneta olla maan päällä päivää pidempään, sillä Ylvässisaret uskovat, että sydämessä oleva sielu haihtuu pikkuhiljaa, ja se on laskettava takaisin Maaemon syliin heti, kun mahdollista. Kun paikka on löydetty, kissat kaivavat valmiiksi kaksi hautakuoppaa, yhden sydämelle ja yhden keholle. Hautapaikka voi olla melkein missä tahansa, ja joskus edesmennyt sisar on voinut ehtiäkin esittää toiveen omasta hautapaikastaan. Tätä toivetta noudatetaan aina, muussa tapauksessa matriarkka voi pyrkiä löytämään hautapaikan esimerkiksi sisaren toteemikasvin juurelta, suosikkimaamerkin läheisyydestä, tai edesmenneen perheenjäsenen vierestä. Ylvässisarilla ei siis ole hautausmaata.
Kun haudat on kaivettu, palaavat matriarkka ja muut hakemaan edesmenneen sisaren kehon. Tämä aikaväli antaa suruaikaa heille, ketkä olivat edesmenneen kanssa kaikkein läheisimpiä. Ylvässisaret kerätään yhteen, ja keho kuljetetaan varoen hautapaikalle. Täällä lauma kerääntyy hautojen ympärille niin, että kaikki pystyvät näkemään seremonian. Vain matriarkka jää kehon äärelle joukon keskelle. Seremonia alkaa matriarkan puheella, jossa hän puhuu sisaresta haikeaan sävyyn, muistellen esimerkiksi sisaren menneitä saavutuksia, alleviivaten hänen tärkeyttä Ylvässisarille. Matriarkan puheen päätteeksi johtaja antaa muille jäsenille mahdollisuuden lisätä omia lausahduksiaan edesmenneen merkityksestä heille, jolloin esimerkiksi perheenjäsenet voivat puhua kuolleesta kunnioittavasti.
Kun kaikki halukkaat ovat sanoneet osansa, alkaa matriarkka valmistamaan edesmenneen sisaren hautaamista varten. Hän saattaa hieman siistiä tämän turkkia tai suoristaa hänen asusteensa, ja viimeiseksi poistaa sisaren sydämen mahdollisimman siististi kehosta. Matriarkka lausuu ”Haudatkaamme sisaremme” ja nostaa sydämen sille tarkoitetulle hautakuopalle. Sydän lasketaan kuoppaan, ja sitä haudatessa koko lauma lausuu:
”Maaemo sinut on luonut, matkaasi maan päällä valvonut, ja nyt hän ottaa sinut takaisin kotiin.”
Näin sisaren sielu saatetaan Maaemon syliin, jotta hänen sielunsa voi jatkaa elämän kiertokulussa eteenpäin. Tämän jälkeen on sisaren kehon hautaamisen vuoro, jota varten matriarkka pyytää muutamaa kissaa auttamaan kehon laskemisessa hautaan. Kehoa haudatessa lauma lausuu:
”Lepää nyt, kun sinut on maanpäällisistä vaivoista päästetty. Lepää nyt, kun maa ottaa vastaan väsyneen kehosi. Lepää nyt, jotta seuraavassa elämässä voit olla jälleen vahva ja voimakas.”
Kun kehokin on haudattu, lausuu matriarkka loppusanoiksi ”Kiitos menneistä vuosista”, ja täten seremonia on tullut päätökseensä. Sisaret voivat halutessaan jäädä vielä haudalle suremaan menehtynyttä ystäväänsä, tai he voivat poistua muihin askareisiin.
Tärkeä huomio: matriarkkaa ei haudata asusteensa kanssa, vaan se poistetaan kehon yltä seuraavan matriarkan nimitysseremoniaa varten. Tämä johtuu siitä, että Verililja on matriarkan toteemikasvi, ja se tulee siirtää seuraavalle matriarkalle. Lisäksi matriarkan hautajaisissa vetäjänä toimii yleensä lauman vanhin/arvostetuin jäsen, tai matriarkan perheenjäsen – matriarkka nimittäin aina haudataan ennen seuraavan matriarkan nimitystä.
Matriarkan nimitys
Kun matriarkka alkaa olla vanha, ja on selvää, että hänen aikansa maan päällä on rajallinen, tulee päivä, jolloin hän näkee Maaemolta näyn. Näyssä joku jäsenistä rinnastuu Ylvässisariin tai Verililjaan, esimerkiksi kävelemässä Verililjameressä, ja on merkki matriarkalle paitsi hänen omasta lähestyvästä kuolemastaan, myös Maaemon valitsemasta jatkajastaan. Jatkaja voi olla kuka tahansa, kenet Maaemo näkee matriarkan asemaan sopivaksi, ja on matriarkan vastuu valmistella jäsen tehtävään mahdollisuuksien mukaan. Koska matriarkalla ei koskaan näyn saamisen jälkeen ole montaa päivää elinaikaa, ei kaikkea tietoa voi ehtiä siirtämään – siksi matriarkaksi nouseminen on usein haastavaa, sillä ensimmäisten kuukausien aikana uusi johtaja on paljolti laumansa neuvojen ja tuen varassa. Tämän vuoksi jokainen matriarkka on myös täysin uniikki, sillä jokaisen kasvupolku tähän vastuulliseen rooliin on erilainen.
Kun matriarkka sitten lopulta menehtyy ja hänet on haudattu, Ylvässisaret kerääntyvät joen rantaan uuden matriarkan seremoniaa varten samaan tapaan, kuin toteemiseremoniaankin. Lauman vanhimmat poistavat Verililjan varoen edesmenneen johtajan asusteesta, ja siirtävät sen uuden matriarkan punoksiin. Samoihin aikoihin uuden matriarkan alkuperäinen toteemikasvi kuihtuu, merkiten Maaemon hyväksyntää toteemin vaihdosta. Tämä onkin ainoa tapaus, missä toteemin kuihtuminen on hyväksyttävää. Verililjan siirto ei suinkaan tapahdu ilman seremoniaa, vaan koko lauma on paikalla todistamassa tapahtumaa, ja lausuvat seuraavat sanat samalla, kun siirto tapahtuu:
”Verililja, Verililja, hyväksy uusi kantajasi, jonka Maaemo on valinnut, joka on maasta syntynyt, joka on kunniakkaasti elävä. Verililja, Verililja, älä varjoasi langeta elämän ylle, vaan anna Maaemon valitun, pidellä sinua punoksissaan, tasapainossa hyvyyden kanssa.”
Kun Verililja on punottu osaksi uuden matriarkan asustetta, tervehtii lauma uutta johtajaansa seuraavin sanoin:
”[kissan nimi], Maaemon valittu, luotamme Maaemon päätökseen, ja tunnustamme sinut matriarkaksemme. Johda kunnialla, johda viisaudella, ja johda Maaemoa seuraten.”
Tämän jälkeen jokainen jäsen käy vuorollaan tervehtimässä uutta matriarkkaa poskikosketus-nyökkäys-eleellä, ja usein lausuvat omalla vuorollaan johtajalle muutaman onnittelevan sanan. Täten uusi matriarkka on siunattu tehtäväänsä.
Ei kuitenkaan aina ole mahdollista, että matriarkalla olisi aikaa valmistella jatkajansa omaan rooliinsa. Joskus matriarkka saa näyn vain hetkeä ennen omaa kuolemaansa, esimerkiksi vakavan onnettomuuden tai äkillisen sairauden aikaan. Tällöin Maaemon osoittama jatkaja joutuu astumaan matriarkan rooliin suurelta osin ilman minkäänlaista tietoa viran näkymättömämmistä tehtävistä, ja joutuu oppimaan asiat alusta lähtien sokkona. Tällöin Ylvässisarten tarjoamat neuvot ja tuki on matriarkan suurin apu. Mutta entä, jos matriarkka kuolee ilman, että kukaan on todistamassa hänen viimeistä näkyään? Tämä on hyvin epätodennäköistä Ylvässisarten yhteisöllisyyden ja läheisen johtajasuhteensa ansiosta, mutta ei täysi mahdottomuuskaan. Joten jos näin tapahtuu… seuraa kaaos.
Sivun alkuun
Rangaistukset
Matriarkan antamat rangaistukset riippuvat rikkeen vakavuudesta. Koska Ylvässisarten jokapäiväiset tavat ovat hyvin vapaat, ja uskontokin antaa suurimmaksi osaksi vain suurpiirteisiä ohjeita, rikkeet eivät oikeastaan koskaan ole vahinkoja, vaan Ylvässisaren on täytynyt tarkoituksella mennä elämäntapojaan ja Maaemoa vastaan. Tämän vuoksi rankaistaviin kissoihin ollaan usein hyvin pettyneitä, sillä heillä oli mahdollisuus tehdä mitä tahansa muuta ja silti elää Maaemon oppien mukaisesti. Tässä tämänhetkinen lista Ylvässisarissa rankaistavista teoista, suunnilleen kevyimmästä pahimpaan.
• Vakava: Riistan tappaminen muuhun kuin syöntitarkoitukseen (nähdään yhdenlaisena murhana)
• Vakava: Uskollisuuden jakautuminen muualle kuin Ylvässisariin (tarkoittaen liiallista kiinnostumista ja ajanviettoa muiden kissayhteisöjen kanssa. Ystävyyssuhteet ulkopuolisia naaraita kohtaan on sallittuja, mutta ystävyyden ei tule syventyä niin, että se vie huomion pois Ylvässisarista)
• Vakavampi: Toteemikasvin rikkoutuminen tai katoaminen (tilannekohtainen: oliko teko vahinko vai tahallinen?)
• Vakavampi: Sisaren toteemikasvin sabotointi tai yrittäminen (nähdään suoraan Maaemon ja Ylvässisarten uskonnon vastustamisena)
• Vakavampi: Verililjan varastaminen tai varastamisen yrittäminen
• Vakavin: Sisaren murhaaminen
• Vakavin: Toteemin kuihtuminen (kuten aiemmin mainittua, kuihtuminen merkitsee Maaemon tyytymättömyyttä jäseneen, ja tyytymättömyydelle on aina painava syy)
• Vakavin: Ystävyys tai parisuhde kollin kanssa
• Vakavin: Matriarkan murhaaminen
Melkein kaikki näistä rangaistavista teoista on itseselitteisiä, mutta toteemikasvin rikkoutuminen vaatii hieman avaamista. Jos jäsenen toteemikasvi rikkoutuu tai katoaa, pitää matriarkka kissalle kuulustelun asiaan liittyen koko lauman edessä. Matriarkka haluaa tietää, miten toteemikasvin tuhoutuminen tapahtui, ja kuulustelee sisaren syyttömyyttä toteemin kohtaloon, ettei se liittynyt osaksi jotain vilpillisempää tekoa. Koko muun lauman läsnäolon on tarkoitus laittaa ryhmäpainetta kuulusteltavan sisaren selkään, jotta hän puhuisi rehellisesti. Kuten aiemmin mainittua, toteemikasvin tuhoutuminen tai katoaminen nähdään aina tahallisena tekona, joten on tärkeää selvittää, onko sisar itse toteeminsa katoamisen taustalla, vai joutuiko hän esimerkiksi rajalla hyökkäyksen kohteeksi, jonka aikana vieraat kissat tuhosivat toteemin. Mikäli todetaan, että kuulusteltava on syytön toteemin kohtaloon, etsitään hänelle uusi samanlainen heti, kun samaa kasvia on taas saatavilla. Jos kuitenkin käy ilmi, että toteemin katoamisen aikaan on tapahtunut jokin toinen vilppi, nähdään toteemin katoaminen itse Maaemon rangaistuksena sisarelle, ja sisarta tulee rangaista.
Mitä itse rangaistuksiin tulee, niiden vakavuus riippuu rangaistavasta teosta. Vakavien rikkeiden kohdalla lauman jäsen saa rangaistuksen, joka laittaa heidät takaisin aisoihin Ylvässisarten sisällä: hän voi menettää oikeutensa puhutella matriarkkaa, saa syödä vasta viimeisenä, eikä saa liikkua päivisin ilman seuraa. Joskus harvoin jos kissan rikos ei aivan ole tarpeeksi vakava karkottamiseen, mutta oikeuksien poistamista ei nähdä riittävänä rangaistuksena, sisaren toteemikasvi voidaan lisäksi takavarikoida.
Vakavampien rikkeiden kohdalla rangaistus on kaikkein usein karkotus, sillä nämä rikkeet epäkunnioittavat paitsi Ylvässisarten kulttuuria, myös Maaemoa ja uskontoa. Näiden rikkeiden kohdalla jäsen ei voi enää perustella tekonsa syytä tarpeeksi hyvin niin, että pelkkää oikeuksienmenettämistä voisi harkita vaihtoehdoksi, mutta muutamia poikkeuksia on historiassa tehty.
Kaikkein vakavimpien rikkeiden kohdalla rangaistus on ehdoton karkotus, tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolema. Kuolemaan tosin johtaa vasta monen vakavamman rikkeen summa, yksittäinen teko ei ole tarpeeksi johtamaan niin radikaaliin rangaistukseen. Paitsi matriarkan murha. Jos kissaa päätetään rankaista kuolemalla, on tässä kohtaa usein koko lauma rangaistavaa jäsentä vastaan, eikä rangaistavalla ole mahdollisuuksia selvitä taistelusta koko laumaa vastaan. Rangaistavan kuoleman jälkeen hänen sydäntä ei suinkaan haudata maahan, sillä kissa ei ansaita päästä osaksi elämän kiertokulkua, vaan sydän syödään koko lauman kesken. Tämä on samalla kaikille opetus siitä, mitä tapahtuu, kun menee täysin ja pitkäjänteisesti Maaemoa vastaan.
On kuitenkin mahdollista, että karkotuksen jälkeen kissa voisi kääntää kelkkansa, ja haluta ansaita toisen mahdollisuuden päästäkseen takaisin osaksi Ylvässisaria. Riippuu täysin matriarkan päätöksestä, otetaanko karkotettu takaisin laumaan, mutta jos matriarkka armahtaa kissan, täytyy hänen kouluttautua kokelaana uudestaan alusta alkaen. Mikäli Maaemo kokee, että karkotettu on osoittanut muuttuneensa pysyvästi parempaan suuntaan, on hänen mahdollista ansaita uusi toteemikasvi. Tämä toteemikasvi on kuitenkin eri, kuin kissan alkuperäinen, sillä kissa, joka petti laumansa ja kasvoi sitten paremmaksi versioksi itsestään ei ole enää sama kissa, joka kerran aiemmin oli osa Ylvässisaria.
Tapakulttuuria
~ Ylvässisarten laumalla on oma pysyvä tunnusmerkkinsä, nimittäin kolme lävistystä oikeassa korvassa tietyssä muodostelmassa (näet sen TÄÄLTÄ). Nämä kolme lävistystä kuvastavat Maaemoa, sisarta ja Ylvässisarten laumaa. Nämä merkit tehdään kulmahampaalla puremalla ja yleensä matriarkka on merkin tekijä. Muiden kissojen on kuitenkin avustettava häntä, jotta hän osaa purra oikeaan kohtaan. Lauman ulkopuolelta tulleet kokelaat saavat korvamerkkinsä toteemikasviseremonian jälkeen, siinä missä laumasyntyiset pennut saavat korvamerkin sitten, kun päättävät jäädä pysyvästi osaksi Ylvässisarten laumaa. Korvamerkin tehtävä on tehdä lauman jäsenistä tunnistettavia ilman heidän toteemiaan tai asusteitaan, esimerkiksi pahimmassa tapauksessa tulipalon jälkeen.
~ Kuten aiemmin mainittua, jokaisella Ylvässisarella on myös omat henkilökohtaiset merkkinsä: toteemikasvi ja uniikki asuste. Nämä asusteet on pitkistä kasvista punottuja köydentapaisia punoksia, jotka jokainen jäsen tekee itse, ja ne kiedotaan jonkin kehonosan ympärille. Kehonosalla ei ole väliä, mutta asusteen on pysyttävä omistajansa päällä kovassakin vauhdissa ja loikissa. Asusteita ei nimittäin oteta koskaan pois ennen kuin vasta silloin, kun ne hajoavat, ja vaativat korjausta tai uudelleentekoa. Asusteiden hajoaminen onkin aika tavallista, eikä siitä oteta turhaa painetta – mitä enemmän niitä joutuu korjaamaan, sitä taitavammaksi kissa tulee punomisessa, ja sitä harvemmin asuste hajoaa. Asusteiden tarkoitus on paitsi antaa jokaiselle jäsenelle yksilöllinen tuntomerkki, myös kantaa kissan toteemikasvia turvallisesti. On tärkeää huomioida, että asusteiden uniikkius tulee enemmänkin siihen käytetyistä materiaaleista, kuin kehonosasta, joka sitä pukee. Jokainen Ylvässisar saa itse päättää, mistä asusteen tekee, esimerkiksi köynnöksestä, hämähäkinseitistä, lumpeenvarsista tai heinästä, ja siksi niiden värit ja tekstuurit vaihtelee paljon. Se ei siis ole haitaksi, jos kahdella eri kissalla on esimerkiksi kaulan ympärillä puettava asuste, koska ne todennäköisesti näyttävät keskenään hyvin erilaisilta. Eri esimerkkejä asusteiden sijainnista löytyy TÄÄLTÄ.
Pelaajille huomio: asusteiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon kissojen realistiset punomis- ja solmimiskyvyt – kissa ei kykene punomaan tiukkaa punosta, niiden solmut ovat alkeellisia ja usein löysiä, eivätkä ne pysty tekemään suurempia vaatetuksia, kuten viittaa. Pitäydytään siis köydentapaisissa punoksissa!
~ Ylvässisaret tappavat riistaa ainoastaan tarpeeseen, eli he eivät kerää saaliita pinoon, kuten klaanit. Tämä juontaa juurensa Ylvässisarten kunnioitukselle kaikkea elollista kohtaan, ja heidän pyrkimykseensä rasittaa ympäristöä mahdollisimman vähän. Jokaisen saaliin sydän haudataan maahan kiittäen Maaemoa eläimen hengestä, ja se on syötävä heti. Tämän vuoksi riistan tappaminen muuhun kuin syömistarkoitukseen on Ylvässisarissa rangaistava teko.
~ Ylvässisaret metsästävät niin itsenäisesti, kuin isommissa ryhmissäkin. Ryhmänä saalistaminen on hyödyllistä suurempaa riistaa saalistaessa, ja Ylvässisaret saalistavatkin säännöllisin väliajoin kauriita ja nuoria peuroja. Nämä eläimet pitävät koko lauman ruokittuna kauan, mikä vähentää jatkuvan saalistamisen tarvetta ja täten ympäristön kuormitusta. Kauriinmetsästys on myös mahdollista Ylvässisarten epätarkan alueen ansiosta, sillä he pystyvät seuraamaan kauriseläimiä pitkälle joka suuntaan huolehtimatta rajoista. Kauriinmetsästyksestä löytyy lisätietoa viimeisestä osasta.
~ Kuten aiemmin mainittua, Ylvässisarilla ei ole virallista leiriä, sillä he eivät näe sitä tarpeelliseksi eivätkä halua kuluttaa Maaemon luontoa rakentamalla omia rakennelmiaan. Leirin sijaan lauma nukkuu tarpeen mukaan missä milloinkin – kivirauniot on kuitenkin yksi yleisimmin käytetyistä paikoista. Lauma kerääntyy kokoon yötä varten, ja nukkuu tiivisti yhdessä isossa, tai muutamassa pienessä joukossa keho kehoa vasten, hakien toisistaan ja ympäristöstä suojaa, esimerkiksi puskista. Suulaemot ja pennut on tärkeä pitää joukon keskellä maksimaalisen lämmön ja turvan saamiseksi. Jos Ylvässisaret kaatavat kauriseläimen, nukkuu koko lauman saaliin äärellä mihin se on ikinä tapettukaan niin kauan, että eläin on saatu syötyä. Näin he pystyvät myös suojelemaan saalistaan tehokkaasti kilpailevilta saalistajilta. Tämä myös mahdollistaa sen, ettei kauriseläimen painavaa ruhoa tarvitse lähteä siirtelemään.
~ Ylvässisaret eivät määritä erillistä mestaria laumasyntyisille nuorukaisille tai ulkopuolelta tuleville kokelaille, vaan koko lauma on vastuussa heidän kouluttamisestaan. Tämä mahdollistaa sen, että uudet jäsenet oppivat tuntemaan kaikki vanhemmat sisarensa mahdollisimman hyvin, mikä on tärkeä edellytys hyvälle yhteistyölle ja yhteisöllisyydelle. Sama pätee myös pentujen kohdalla – heti vieroittamisen jälkeen pennut voivat alkaa tutustumaan muihin sisariin ja vastuu heistä siirtyy pikkuhiljaa suulaemolta koko klaanille. Imetysikäisiä pennut ovat kuitenkin tiiviisti vain emonsa huomassa. Se, että vastuu pentujen kasvattamisesta ja kokelaiden kouluttamisesta on koko laumalla ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen sisaren olisi pakko osallistua. Jotkut Ylvässisaret ovat enemmän opettajamateriaalia, toisilla taas ei välttämättä ole tarpeeksi malttia, joten ketään ei pakoteta osallistumaan päivittäin.
~ Ennen koulutuksensa alkua, 5-7kk iässä, matriarkka antaa laumasyntyisille pennuille tilaisuuden valita, haluavatko he jatkaa osana laumaa. Ylvässisareksi kouluttautuminen nimittäin vaatii äärimmäistä sitoutumista, lojaaliutta ja omanarvontuntoa, ja koska matriarkka ja muut tietävät tämän, he haluavat vaihtoehtojen tarjoamisella varmistaa, että nuorikko tekee laumaanjäämispäätöksen itse. Näin voidaan olla varmoja, että nuorikko tulee olemaan omistautunut Ylvässisarille. Jos pentu päättää jäädä laumaan, saa hän virallisen Ylvässisarten korvamerkin merkiksi jäsenyydestään.
~ Jokainen Ylvässisar osaa jonkin verran parantamista itsehoidon mahdollistamiseksi, sillä kuten mainittua, sisaret saattavat olla erossa laumasta koko päivän. Jos tällöin sattuu jotain pientä, on jokaisen hyvä osata hoitaa itsensä kuntoon. Matriarkalla on kuitenkin syvin yrttitietämys Maaemon siunauksen ansiosta, ja hän on vastuussa hoitaa vakavammat vammat kuntoon.
~ Ylvässisaret näkevät ystävyyssuhteet jäsenten välillä niin sisarellisina yhteisöllisyyden ja tasavertaisuuden vuoksi, että olisi jopa hyväksyttävää muodostaa platoninen pari ja kasvattaa vuorotellen toistensa pentuja. Toisaalta romanttinen rakkaus sisartaan kohtaan voidaan nähdä ultimaattisena lojaaliudenmerkkinä, tai sitten nihkeänä itsenäisyyden heikentymänä, mutta jokainen jäsen päättää näkemyksestään naaras-naaras-kumppanuussuhteista itse.
~ Ylvässisaret uskovat muiden klaaniyhteisöjen olevan kuihtuneita, sillä ne tappavat käytännössä kaiken mikä liikkuu, ja keräävät saaliita varastoon. Ylvässisaret uskovat, että koska muut kissayhteisöt eivät elä Maaemon oppien mukaisesti, syy miksi he saalistavat varastoon on kuihtumisen pelkääminen – ruoan loppuminen. Lisäksi, koska nämä yhteisöt kuluttavat tietoisesti ympäristöä ylisaalistamalla, Ylvässisaret uskovat, että heillä on Maaemon siunaus taistella heitä vastaan, myös tappaakseen. Ylvässisaret ovatkin erinomaisia taistelijoita, ja he ovat muille kissayhteisöille todellinen vastus taistelun tullen.
Termistöä
• Maaemo: Luontoäiti, lauman pyhä jumala
• Matriarkka: Lauman johtaja, Maaemon sanansaattaja ja jatkaja
• Sisaret: Lauman täysien jäsenien nimitys toisistaan
• Kokelaat: Lauman ulkopuolelta tulevat liittyjät, jotka ovat koekaudella Ylvässisarissa
• Suulaemot: Emot, joilla on imetysikäisiä pentuja
• Toteemikasvi: Jokaisen Ylvässisaren henkilökohtainen laumamerkki, joka symboloi jäsenen ominaisuuksia
• Verililja: Matriarkan toteemikasvin nimi
• Syntiset: Nimitys kolleista
• Kuihtuneet: Nimitys kissayhteisöistä, jotka metsästävät säästöön, kuten klaanit
• Vuodenajat: Erakoiden kautta asettuneet samoiksi, kuin suomen kielessäkin, eli talvi, kevät, kesä ja syksy
Kp-rajat
• Laumasyntyinen pentu, syntymästä täystaitoiseksi: 200kp
• Aikuinen liittyjä, kokelaasta toteemikasviseremoniaan (0kp varastossa): 200kp
• Aikuinen liittyjä, kokelaasta toteemikasvi seremoniaan (yli 200kp varastossa): 100kp
Lista varatuista toteemikasveista
Tällä listalla olevat toteemikasvit ovat kerran olleet käytössä Ylvässisarten tiedetyssä historiassa, eikä niitä siksi voi valita uuden hahmon toteemikasviksi. Tämä lista sisältää sekä pelattavien hahmojen, että kaikkien NPC-hahmojen toteemikasvit.
-
Himalajan sininen unikko
-
Lehtikuusi
-
Hunajakukka
-
Lupiini
-
Valkovuokko
-
Auringonkukka
-
Salvia
-
Niittyleinikki
-
Kamomilla
-
Nokkonen
-
Minttu
-
Poimulehti
-
Ruusu
-
Piharatamo
Kauriinmetsästys, teoria ja tekniikka
Lauman suuri alue, sisarien moninaiset taustat ja hyvin tiivis yhteisöllisyys ovat mahdollistaneet ennenkuulumattoman metsästystekniikan oppimisen – kauriinmetsästyksen. Suuremmassa laumassa saalistaessaan kissojen on mahdollista kaataa jopa 20 kg-painoisia kauriita, jotka ruokkivat koko lauman moneksi päiväksi, ja näin vähentävät heidän tarvettaan kuormittaa Maaemoa. He, keitä kiinnostaa tieteellisempi perustelu tämän realistisuudelle, voivat tsekata TÄMÄN paperin. Saman paperin lopusta löytyy myös lista realistisista kauriseläimistä, joita kissat voivat metsästää. Aivan ensiksi on siis tärkeää tehdä seuraava sanastollinen erotus: kissojen kohteena on lähes yksinomaan metsäkauriit, ei peurat kuten valkohäntäpeura. Peurat ovat kauriita noin kuusi kertaa suurempia, eli ovat kissojen saalistuskyvyn ulottumattomissa.
Olemme varmasti suurin osa nähneet dokumenttiklippejä siitä, kuinka leijonat saalistavat gnuita ja seeproja Afrikan aroilla. Ylvässisarten kauriinmetsästys pohjautuu samaan saalistustekniikkaan, jossa yksi tai kaksi leijonaa johtaa jahtia muiden vaaniessa kauempana, pyrkimyksenä ensin erottaa hitaampi yksilö parvesta ja hyökätä sitten laumana saaliin kimppuun. Muutamia eroja kuitenkin löytyy, eikä saalistus aina suju malliesimerkin mukaisesti. Tämä on siten vain laaja yleiskatsaus siitä, mihin jokaisessa jahdissa yritetään pyrkiä.
Koska kissat ovat puolet hitaampia kuin metsäkauris (kissan huippunopeus on 48kmh, kauriin 70kmh), Ylvässisaret eivät ole kykeneväisiä toteuttamaan pitkää ajojahtia leijonien tapaan, vaan heidän kauriinmetsästys on paljon enemmän hyvästä tekniikasta kiinni. Esimerkkinä tästä on kissojen erinomainen hyppykyky: siinä missä kissa voi hypätä 150 cm korkealle, on metsäkauris säkäkorkeudeltaan vain 70 cm. Kissojen on siis mahdollista hypätä suoraan kauriin kaulalle, mikä avaa paljon mahdollisuuksia eri hyökkäysliikkeille.
Kaurisjahdissa on neljä vaihetta – ajo, kiinniotto, väsytys, ja tappo. Tarvitaan vähintään viiden kissan joukko taltuttamaan kauris. Ajovaiheessa kahden kissan tehtävä on olla näkyviä säikyttäjiä, kolmen muun toimiessa vaanivina yllätyshyökkääjinä. Kun kaurisparvi on havaittu, kolmen vaanijan on asetettava itsensä suureksi kehäksi hieman kauemmas kauriista. Vasta silloin kaksi säikyttäjää voivat tehdä läsnäolonsa parvelle selväksi, lähestymällä joko yhdestä tai kahdesta eri suunnasta. Tarkoituksena on laittaa parvi liikkeelle ja arvioida, mikä aikuisista on heikoin, tai olisiko jokin vasoista tarpeeksi varomaton. Tämä saadaan aikaan hajaannuttamalla kaurisparvea kolmen vaanijan avulla, jotka hyökkäävät kohti kaurisparvea, kukin omista suunnistaan, tarkoituksena saada jotkin kauriit säikkymään parvesta poispäin. Mikäli tämä ei onnistu, kissat jatkavat kauriiden perässä jahtaamista sen verran, että saavat määriteltyä parvesta sopivan yksilön, jonka ottavat suoraan seuraavan samanlaisen hyökkäysyrityksen kohteeksi. Mikäli jo ensimmäinen hyökkäys kuitenkin onnistuu erottamaan kaurisparvesta jonkin yksilön, ei tilaisuutta kannata jättää välistä, vaan mahdollisuuksien mukaan on käytävä kyseisen kauriin kimppuun heti, kun se on iskuetäisyydellä.
Tästä päästään jahdin seuraavaan vaiheeseen, kiinniottoon. Tarkoituksena on saada vähintään kolme kissaa aktiivisesti kauriin kimppuun, yleisin työnjako ollen yksi kaulalle ja kaksi takaosaan. Ensimmäinen hyökkäys on aina kaikkein tärkein kauriinkaadon onnistumisen mahdollistamiselle; koska kauriit ovat vahvoja ja nopeita eläimiä, ensimmäisenä kaulalta roikkuminen on kaikkein tehokkain tapa kauriin hidastamiseksi ja epätasapainottamiseksi. Kahden muun kissan tehtävä on sitten lisätä painoa eläimen takaosaan, jotta kauris ei voi enää loikkia pois, ja parhaassa tapauksessa kaatuisi taaksepäin istualleen. Loput kaksi kissaa, jotka ympäröivät kaurista maasta käsin, ovat vastuussa toimia korvaavina hyökkääjinä, jos yksi kolmesta kissasta menettää otteensa kauriista ja putoaa maahan. Etenkin kaulasta roikkuja on usein putoamassa ensimmäisenä. Tässä kommunikaatio on erityisen tärkeää. Mikäli apua ei kuitenkaan tarvita, maasta toimivat kissat voivat tukea metsästystä esimerkiksi näykkimällä kauriin kintereitä tai reisiä, hyppäämällä mukaan toiseksi kaulasta roikkujaksi, tai yrittämällä saada hypyllä otetta kauriin päästä tai korvasta.
Väsytys tapahtuu samanaikaisesti kiinnioton kanssa, tarkoituksena väsyttää kauris niin, että se lopulta kaatuu maahan. Jälleen kaulalta roikkujalla on suuri vastuu, sillä kauriin etupään painon lisäämisen lisäksi heillä on mahdollisuus ottaa leuoillaan ote kauriin kaulasta, ja tukkia sen ilmatiet. Ilman happea eläin alkaa nopeasti hoipertelemaan, ja tasapainon horjuttaminen on muille hyökkääjille helpompaa. Tukehduttaminen jo kiinniotossa ei aina ole kuitenkaan mahdollista, ja siksi ensisijainen tarkoitus on tehdä kauriin etenemisestä ja seisomisesta mahdollisimman vaikeaa. Ensimmäinen tavoite on pysäyttää kauris, ellei se jo juostessaan menettänyt tasapainoaan. Tämän jälkeen kauriin mukana yksinkertaisesti roikutaan niin kauan, että sen jalat antavat periksi. Tässä voi mennä jonkin aikaa, ja hyökkääjien paikkoja voi ehtiä vaihtamaan montakin kertaa. Nykiminen, näykkiminen, kynsiminen ja pureminen tulee kuitenkin pitää yllä, ettei kauriin anneta levätä hetkeäkään.
Kun kauris on viimein tuotu maan pintaan, tulee yhden tai kahdenkin kissan tulee ottaa tukeva purentaote kauriin kurkunpäästä, jotta tappo voidaan suorittaa. Kissat eivät ole tarpeeksi vahvoja taittamaan kauriin niskat, joten tukehduttaminen on ainoa keino. Samaan aikaan muut pitävät huolta siitä, ettei kauris pääse pyristelemään irti. Hienoa, yksi kauris napattu!
Kuten aiemmin mainittua, kaikki ei aina kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Kaurisjahdissa voi ensinnäkin olla mukana enemmän kuin viisi kissaa, toiseksi kauriit eivät kerta kaikkiaan saata suostua hajaantumaan, yksilö jonka kimppuun kissat päättivät hyökätä on liian vahva, joku kissoista tekee virheen ja niin edespäin. Eri tilanteisiin sopeutuminen vaatii jokaiselta metsästäjältä hyvää kommunikaatiota, pitkää pinnaa, ja kaikkien on hyvä olla perillä siitä, mikä heidän tehtävänsä on jahdin aikana, jotta onnistumisen mahdollisuus on korkein. Joskus pelkkä ajo-osuus voi kestää useamman tunnin, joten kauriinmetsästys ei ole yhdellä loikalla tehty. Lisäksi on tärkeä muistaa, ettei yksikään kaurisjahti valmistu ilman loukkaantumisia! Ruhjot ja mustelmat ovat jokapäiväisiä vammoja, kun joutuu hyppäämään kauriin päälle ja tulla pukitetuksi ja potkituksi alas. Myöskään nyrjähdykset, haavat sarvista tai sorkista, tai jopa murtumat eivät ole harvinaisia. Kaurisjahti on aina vaarallista puuhaa, mutta isolla riskillä on iso palkinto, jonka saavuttaminen kannattaa.
